Lopunajat ovat koittaneet sosiaalidemokraateille! Siis siinä tapauksessa, jos uskomme Aamulehteä joka numerosta toiseen jaksaa muistuttaa SDP:n olevan ”auringonlaskun puolue”. Lisää bensaa tähän noitarovioon on ollut kaatamassa entinen ”puoluetoverimme” Jörn Donner. Tämä suuri yhteiskunnallinen ajattelija niittaa demareiden alamäen ”pysyväksi”. Kun mainitsin sanan ”suuri”, tarkoitin sillä lähinnä miehen fyysistä kokoa.
Ja mitä emäsika edellä, sitä pikkuporsaat perässä. Aamulehden kirjoittelu on inspiroinut eräitä herkimmin syttyviä, joskin myös vähiten analyysiin kykeneviä, omiin hengentuotteisiin. Niille lehti on avannut lämpimän äidinsylinsä ammolleen. Valhetta pitää toistaa, jotta se pysyisi uskottavana.
Elämme ennustajaeukkojen aikaa. Toinen toistaan tietävämpiä politiikan povareita ilmestyy areenalle saaden mediassa hyvin huutonsa kuuluviin. Itse olen vuosikymmeniä pyrkinyt noudattamaan Josh Billingsin viisasta kehoitusta: ”Älkää koskaan ennustako, sillä jos ennnustatte väärin, kukaan ei unohda sitä, ja jos ennustatte oikein, kukaan ei muista sitä”. Ennustamattomuus ei ole estänyt minua kritisoimasta niitä, jotka siihen uskaltautuvat. Eikä tule estämään.
Billingsin toteamus, ettei oikeassa olemista muista kukaan, on osuva. Näin on käynyt omalla kohdalla lukuisia kertoja. Jos sitten itse uskaltaa asiasta muistuttaa, saa rehentelijän ja oman hännän nostajan maineen. Silläkin uhalla, että näin kävisi, kerron erään ”makeimmista voittoistani”. Meillä oli kiista erään maineikkaan toimittajan kanssa vuonna 1977. Kyseinen toimittaja julisti kaikella sillä pätevyydellä, mitä hänellä ei ilmeisesti ollut, että vuoden 1977 vaaleissa romahduksen kokenut silloinen Intian kongressipuolueen johtaja ja pääministeri Indira Gandhi katoaa lopullisesti maan politiikan näyttämöltä. Uskalsin olla eri mieltä. Kolme vuotta myöhemmin Gandhi nousi uudelleen valtaan. Mitä tapahtui? Toimittaja unohti vetonsa.
Miksi kerroin tuon tarinan? Lähinnä osoitukseksi, ettei politiikassa pidä koskaan sanoa ”ei koskaan” tai huudella jotain älyttömyyksiä auringonlaskun puolueista. Miksi sitten niin tehdään? Puhtaasta propagandasta, jolla ei ole kovin paljoa tekemistä esimerkiksi sellaisen asian kuin tiedonvälityksen kanssa. Jotkut toimittajaksi itseään nimittävät kokevat lähetystehtäväkseen aina silloin tällöin viedä jotain asiaa eteenpäin ja toista taas painaa alas. Harvinaisen usein tuo eteenpäin vietävä asia on suurpääoman asia. Mistäköhän sekin mahtaa johtua…
Käsite ”auringonlaskun puolue” ei ole mitenkään uusi tai omaperäinen. Aikoinaan sitä käytettiin maalaisliitto / keskustapuolueesta. Kovin on ollut pitkä iltarusko silläkin taholla, jos väite olisi tosi. Tuon hokeman käytössä on omat vaaransakin. Auringonlaskua seuraa aina yö, joka saattaa olla monelle pitkä, kylmä ja uneton. Yön jälkeen seuraa taas aamu ja auringonnousu. Kielikuva, joka jo toistasataa vuotta on liitetty työväenliikkeeseen ja sosialismiin.
Eläkeläisukkona sitä katselee maailmanmenoa ja politiikkaa hieman pitemmällä tähtäyksellä kuin mainostoimistojen pellet tai muut astmaattisesti aikaan asennoituvat kanssaihmiset. Ehkä asiaan vaikuttaa myös kiinnostus historiaan, valtio-opin ja poliittisen historian opiskelu. Suosittelen sitä kaikille muillekin, jotka aidosti ovat kiinnostuneita mitä maailmassa tapahtuu ja miksi. Sellainen asenne on paljon hedelmällisempi kuin yksivakaa göbbelsiläinen propagointi. Sen jäljiltä on aina ollut seurauksena läjittäin ruumiita, niin poliittisia kuin aivan käsin kosketeltavaa lihaa.
Moni saattaa kysyä, että kuka, pahus vieköön, on Josh Billings? No, kaveri oli aikansa kuuluisimpia jenkkiläisiä humoristeja yhdessä Mark Twainin kanssa. Kuten Mark Twain, oli myös Josh Billings salanimi. Kirjailijan oikea nimi oli Henry Wheeler.