Helsingin Sanomissa ilmestyy sarjakuva nimeltä Hannes, yksi suosikeistani. Se on mainio parodia nykymaailmasta ja markkinatalouden synnyttämistä ihmistyypeistä. Tai ei oikeastaan parodia, vaan huumorin pumpuliin kääräisty viiltävä analyysi nykymenosta: kuva tämän päivän voittajista ja häviäjistä. Eräs parhaimmin piirtyvistä tyypeistä on eittämättä sarjakuvan nimihahmon, Hanneksen, eno Simo Vähäisö. Tällä Simolla on mielestäni valtava joukko aivan elävässä elämässä tunnistettavia klooneja. Heitä löytyy myös ihan täältä Tampereeltakin. Siis aitoja suomalaisia simo vähäisöjä.
Sarjakuvan Simo Vähäisö on muun ahnehtimisen ohessa yhdistysmieskin. Taatuin taka-ajatuksin, sillä hänellä on siinäkin toiminnassa oma etu on pääasia. Kuten muillakin kerhon ahneliineilla. Simo näet kuuluu kaltaistensa ahneiden bisnesmiesten muodostamaan kerhoon nimeltään Piraija-klubi. Kyseisen kerhon vastineita löydämme myös Suomesta ja omasta kotikaupungistammekin. Nimet vain ovat vähemmän tarkoitusperiään kuvaavia mitä tässä Hannes-sarjakuvassa. Piraija-klubin henkilögalleriaan saatamme törmätä esimerkiksi niin sanottua hyväntekeväisyystoimintaa harrastavissa herraklubeissa, nuorkauppakamareissa ja vapaamuurarien looseissa. Eikä tässä vielä kaikki! Itse pidän esimerkiksi kokoomusta ja vaikkapa sen Tampereen aluejärjestöä yhtenä Piraija-klubin vastineena. Mahdankohan olla väärässä?
Mielikuvani tästä paikallisesta Piraija-klubista vahvistui lukiessani kokoomuksen poliittisten upseerien, eli ns. porvari-komissaarien, pikettipoikana toimivan Matti Apusen ylänurkkaa keskiviikon 04.04. Aamulehdessä. Kokoomuksen megafonina Apunen toitottaa julki seutukunnan porvarien pelon ministeripaikan menemisestä ohi suun Pirkanmaalla. Puolueen parhaat pojat, kun ovat tällä seudulla ryvettäneet itsensä kuka mistäkin syystä. Vaihtoehdot ovat käyneet sen vuoksi vähiin. Vain sympaattinen ja fiksu naisparlamentaarikko Marja Tiura on paikallisen Piraija-väen harmiksi ainoa varteenotettava toivo. Tosin Apunen heittää areenalle myös toisen nimen, Heikki A.Ollilan, j oka voitanee lukea, samaan sarjaan kuin edustaja Tiura. Siis tähän vähemmän puolue-eliitin suosiossa olevaan, rötöksissä ryvettymättömien siipeen. Siitäköhän heidän karsastus ansioituneiden jäsenien keskuudessa johtuu? Tai ehkä he ovat vain kerhon ehdokasjäseniä? Siis ikään kuin kasvamassa varsinaisen jäsenen mittoihin.
Kirjoituksellaan Apunen raottaa salaisuuksien verhoa ja päästää meidät tavalliset kuolevaiset (luuserit, kuten ehkä kerhon omat pojat meitä kutsuisivat) kurkistamaan mitä jännää kuuluukaan tälle mielenkiintoiselle yhdistykselle. Tosin aivan seitsemännen sinetin salaisuuksia emme pääse näkemään, mikä olisikin aivan liian rohkea toive. Lisäksi Apunen leniniläisen journalismiteorian vankkana kannattajana (toki sen porvarillisen muunnelman), kertoo vain pienen osan totuudesta. Tässä herra Apunen on samoilla linjoilla entisten itämaiden tietäjien ja tiedottajien kanssa. Heidän jalo pyrkimyshän on säästää rahvas tietämisen tuskilta.
Aikoinaan oli voimissaan ”tiede” nimeltään kremnologia. Sen tehtävänä oli tulkita Pravdasta mitä milloinkin piili marxilais-leninistisen munkkilatinan, vai pitäisikö sanoa kirkkoslavonian, takana. Meidän ongelmamme on likipitäen sama, kun yritämme päästä perille Aamulehden ja Apusen aivoituksista. Siis yrittää tulkita Apusen jutusta vaikkapa kokomustien räkimisjärjestystä. Yrityksemme kantaa kuitenkin hedelmää, joskin kitukasvuista. Saamme mm. selville parin kokoomuksen ministeriehdokkaan nimet; Paula Risikko ja Jyrki Häkämies. Samalla vahvistuu myös liikkeellä ollut tiedustelutieto, että entinen puoluesihteeri Harri Jaskari on ollut kokoomuksen etukäteiskaavailuissa vahvasti esillä ministeriksi. Maton näiden pyrkimysten alta veti kuitenkin Tampereen käräjäoikeuden langettava tuomio. Siten Jaskaria ei voideltukaan Pirkanmaan Messiaaksi, vaan kärsimystien päässä häämötti marttyyrin kirkastettu kruunu. Saman kohtalon koki autoiluharrastuksessa mahdollisuutensa mokannut Kimmo Sasi. Mies, joka nyt toisena marttyyrinä vaatii itselleen lain ankarinta rangaistusta. Siis vaatii, jos on vielä samaa mieltä mitä liikenneministerinä ollessaan. No, voihan tietenkin olla, että Sasi on tarkemmin asiaa ajateltuaan päätynytkin olemaan eri mieltä itsensä kanssa.
Pitkin hampain Apunen pohtii kokoomuksen jakojäännösten mahdollisuuksia. Arto Satosen hän tyrmää, koska mies ei vielä ole kokoomus-kannuksiaan hankkinut. Niinpä Apunen antaa ymmärtää hänen jääneen Piraija-kerhon presidiumin puhemiehistön kaavailuissa laskelmien ulkopuolelle. Niinpä jäljelle jää vain Marja Tiura, tuo äänikuningatar, j olla on, Apusen mielestä, niin kovin monta ongelmaa, vaikka keräsikin komean äänipotin 17 577 ääntä. Tiuran suurimmaksi ongelmaksi Apunen antaa ymmärtää sukupuolen. Piraija-kerholla on sentään jotain periaatteita. Kyllähän pirkanmaalaisella ministerillä tulisi olla valtikka paikallaan. Tiedätte kai missä?
Apunen siis arvelee, että jortikan puutteeseen kaatuu äänikuningattaremme tie ministeriksi. Hän näkee samoin Tiuran ongelmaksi sen, ettei tämä aikoinaan ryhtynyt hoitamaan kokoomuksen naistenliiton kahvikutsujen emännyyksiä. Homma olisi ollut kuulemma pitkäpiimäistä, mutta se olisi taannut Tiuralle tien puolueen varapuheenjohtajaksi ja valtioneuvoston jäseneksi. Apunen varmaankin tietää, kokoomuksen uskottuna, puolueen naistoiminnan luonteen, joten älkäämme epäilkö kokoomusnaisten puoluetyön harmautta ja kofeiinipainotteisuutta. Tjaah? Ehkä sittenkin juttu heijastanee Piraija-kerhon johtorenkaan arvostuksia tätä ihanaisempaa sukupuolta kohtaan. Mielenkiintoista. Todella mielenkiintoista! Mahtoikohan Apunen palvelualttiudessaan paljastaa suurenkin puoluesalaisuuden? Tasa-arvo ei edes sukupuolten osalta ole, näemmä, vielä saavuttanut kokoomusta, tuota pimeyden ydintä. Ja tuskin saavuttaakaan.