Pari päivää sitten astelin tomerasti mamman kirjoittama lappu kourassa erääseen hervantalaiseen kauppaan. Jos oikein muistan tuon kaupan omistajataho oli viime eduskuntavaalien edellä rahoittamassa surullisen kuuluisaa Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n hanketta ostaa Suomeen porvarihallitus. Rouva ylivääpelin ohjeistuksen mukaan tehtävänäni oli hankka tarjouksessa olevaa astianpesuainetta, suihkusaippuaa sekä laudeliinat. Mitään juuri noista en onnistunut ostamaan eli rouvan lukema mainos lupasi liikoja. Tavallinen hervantalainen kertoisi saman asian toteamalla, että tuli kustuksi silmään.
No, hiukan se taisi kirvellä, mutta sitten tuli tuo tuttu tunne ”olen elänyt tämän hetken aiemminkin”. Sanovat sitä hienosti déjà-vu -ilmiöksi. Tosin Matti Nykäsen kerrotaan nimittäneen sitä bon voyage –tunteeksi, jonka hän kertoo kokeneensa aina, kun oli ollut hyppyrinnokalla. Kaupat pettävät tarjouksissaan, mutta osataan sitä politiikassakin huijata.
Viime eduskuntavaalien alla kokoomuksen tarjous oli kaikkea hyvää ihan kaikille. Luvattiin jopa pitää huolta suomalaisesta hyvinvointivaltiosta. Otettiin oikein esimerkkihenkilöitä kuvaamaan miten kunkin hahmon edustamaa ryhmää tullaan tukemaan, jos vaalit voitetaan ja ollaan hallituksessa. Puolue oli voitokas ja nousi hallitukseen, uskallan väittää, että ihan määräävään asemaan. Vaan miten kävikään Sari Sairaanhoitajalle, Elli Eläkeläiselle, Tapani Työttömälle, Ylva Yksinhuoltajalle, Outi Omaishoitajalle ja mitä kaikkea muita tyyppejä mainostoimisto olikaan päkistänyt puolueen vaaliohjelmaan?
Jatko onkin sitten karua kerrottavaa. Kokoomuksen Sari Sairaanhoitajalle lupaama 500 euron palkankorotus kutistui kymppeihin. Ja saihan se Sarin ammattiliitto Tehykin jotain sinisiä ja vihreitä porvareita vilisevältä hallitukselta. Se sai edunvalvonnan kieltävän poikkeuslain! Ellin, Tapanin, Ylvan ja Outin elämä kurjistui koko menneen nelivuotiskauden. Sen sijaan Kalle Keinottelija ja Michael Miljonääri elivät onnensa kukkuloilla – varallisuus ja hyvinvointi senkuin paisuivat.
Vaaleista meni tuskin kolmea kuukautta, kun kokoomuskäärme alkoi luoda nahkaansa. Eräs puolueen ideologeista, Nykypäivä-lehden Eero Iloniemi evästi oikeiston valistusupseereja hyökkäykseen hyvinvointivaltiota vastaan. Juttunsa Nykypäivässä Iloniemi oli otsikoinut ”Onko hyvinvointivaltio epäyhtälö?” Iloniemen kirjoitus oli ilolientä koko ahneelle, pahansuopaiselle oikeistolle. EK:n ja kauppakamarien pojat ynnä muutama tyttö taputtivat innosta manikyristien hellästi hoitamia käsiään tuolle esitykselle. Tukea Iloniemi sai mm. eduskunnan puhemieheltä Sauli Niinistöltä ja kokoomuksen ”köyhyysasiantuntijalta”, Harri Jaskarilta. Herrojen yhteinen sanoma oli se, että Suomen hyvinvointi on mennyt jo aivan liian pitkälle.
Neljä vuotta kokoomus on nyt ollut ”pelastamassa” hyvinvointivaltiota noista pääideologi Iloniemen luonnostelemista lähtökohdista. Jos se saa kansalta valtakirjan vielä seuraavaksi neljäksi vuodeksi, ei meidän hyvinvointivaltiossa ole enää mitää pelastettavaa. Olemme silloin palanneet aikaan entiseen, aikaan jolloin puhuttiin köyhäinhoidosta.
Kokoomuksen puheenjohtaja on kuin entisaikojen markkinoiden vetonaula, Helppo-Heikki. Miehen suusta valuu höpötystä vuolaana virtana. Siinä puheripulissa toistuu usein sana ”hyvinvointiyhteiskunta”, useammin kuin kaikkien muiden puoluejohtajien puheissa yhteensä. Ja aina se liitetään Kataisen polttavaan haluun pelastaa tuo hokemalla hoettu yhteiskunta. Mutta miksi pelastaa sellaista asiaa, joka on kokoomusleirin mielestä on ”epäyhtälö”? Mielenkiintoista! Joku voisi viitata tässä tilanteessa jo skitsofreniaan, mutta turhaan. Puhtaasta potaskastahan siinä on kysymys. Samanlaisesta silmään pissimisestä, jota harjoittaa puolueen rahoittajatahot toisenlaisilla areenoilla.
Ja jos joku luulee, että pelastus löytyy Soinin roomalaiskatolisesta seurakunnasta, väärin luulee. Populistit eivät missään eivätkä milloinkaan ole olleet ratkaisu yhteiskunnan ongelmiin, vaan syy niiden syvenemiseen. Olen yrittänyt esimerkiksi löytää jotain tolkkua perussuomalaisten tamperelaisen kansanedustajan, Pertti Virtasen, tuon television muinoisten lastenohjelmien suosikin, fakiiri-Grunblomin inkarnaation, puheista. Turhaan. Niinpä sosiaalidemokraattina olenkin tuntenut ylpeyttä meidän pirkanmaalaisten kansanedustajiemme valtavasta osaamisesta ja asiantuntemuksesta.
Meillä on tälläkin kertaa tarjolla hyvä joukko ehdokkaita eduskuntaan. Heitä kelpaa kyllä markkinoida. Vain SDP:n vaalivoitto voi estää sen yhteiskunnan suojaverkkojen repimisen, jota taantumuksellinen sinivihreä porvarihallitus on menneet neljä vuotta harjoittanut. Vastuu on äänestäjillä. Mainoksista viis, mutta sitä saatte mitä tilaatte!