Olen pohtinut nyt jo tovin Venäjän ja Valko-Venäjän poissulkemista seuraavista, Pariisin, olympiakisoista. Tuo pohdinta on ollut lähinnä tutkailua moraalin ja historian näkökulmasta. En ole ollut enää kiinnostunut huippu-urheilusta pitkään aikaan. Liikuntaa pidän äärimmäisen tärkeänä. Se on ihmiselle jo lajina luonnollista ja välttämätöntä toimintaa. Liikunta hellii meidän psyykkistä hyvinvointiamme ja tukee siten ajatustoimintaa, pitäessään samalla yllä fyysistä kuntoamme. Kilpailu-urheiluun suhtaudun suvaitsevaisesti, jos sitä suljetaan raha ja ahneus pois. Todellisuudessa sitä ei tulla sulkemaan pois, koska kilpaurheilu on huippu-urheilun sydän ja veri. Kilpaurheilua ilman huippuurheilua ymmärrän oikein hyvin, vaikka oma kilpailuviettini on surkastunut paljon sitten lapsuuden ja nuoruuden. Homo sapiens -lajille kaikenlainen kilpailu näyttää kuuluvan jopa lajituhoon johtavana piirteenä.
Urheilu on osa kansaamme lähes siitä lähtien, kun ymmärrys suomalaisuudesta kaksikielisenä kansana alkoi muotoutua 1800-luvun puolivälistä lähtien. Hulluuteen asti se kehittyi itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä, tuona puolifasistisena aikakautena, jolloin kansakuntaa ja sen identiteettiä rakennettiin ääliömäisyyden suolle. Eräs urheilun suosiota kannustava tekijä oli suomalaisten menestys olympialaisissa. No, miksei laajemminkin kansainvälisillä kisakentillä. Ja mikäpä oli menestyessä kansainvälisissä kisoissa, kun valtaosa maailman kansoista puuttui niistä.
Ensimmäiset nykymuotoiset olympialaiset pidettiin Ateenassa vuonna 1896. Niihin osallistui 241 urheilijaa 13 maasta. Yleensä luvuksi kerrotaan 14 maata, mutta valtio-oppia opiskelleena ja harrastaneena en hyväksy Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa kahtena, vaan yhtenä valtiona. Venäjä ei ollut kyseisten maiden joukossa ja siten ei suomalaisiakaan urheilijoita kisoissa ollut. Seuraavissa eli Pariisin vuoden 1900 kesäolympialaisissa Venäjä jo oli mukana, mutta mitaleita maalle ei tullut.
Boikotointi olympialaisiin taisi ilmestyä vasta toisen maailmansodan jälkeen, jos oikein muistan. Tai oliko toisen maailmansodan aloittaja- ja häviäjävaltion Saksan poisjättö Lontoon kisoista vuonna 1948 boikottia? Näitä oikeita boikotteja taisi olla vuodesta 1956 lähtien, jolloin boikotoitiin Neuvostoliiton Unkarin kansannousun kukistamista ja Suezin sotaa. Montrealin kesäkisoja boikotoivat Afrikan maat ja vuoden 1980 Moskovan olympialaisia niin sanotut länsimaat. Neuvostoliitto ja sen liittolaismaat maksoivat potut pottuina vuoden 1985 kesäkisoissa eli boikotoivat Los Anglesissa pidettyjä olympialaisia.
Yhdestä näkökulmasta boikotit ovat alkuperäisen olympia-aatteen (jos sellaista nyt yleensä on) vastaisia. Toisaalta se on ymmärrettävää politiikan näkökulmasta, eräänlaista valtioiden kiukuttelua, jolla tosiasiassa ei ole muuta kuin propagandamerkitys. Tosin sitäkin tärkeämpi Mediapoolin kaltaisten puljujen ohjeileman kansanosan keskuudessa. Niinpä Yhdysvallat mainonnan ja taitavan propagandan äidinmaana on ollut ahkera toteuttamaan niitä.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 antaa hyvän kaikupohjan vaatimuksille sulkea maa pois Pariisin olympialaisista. Ymmärrän ja hyväksyn sen juuri tässä kontekstissa. Tosin sillä edellytyksellä, että kyseistä menetelmää sovelletaan kaikkiin aggressioita toteuttaviin maihin tasapuolisesti. Siinä tapauksessa venäläinen imperialismi ja aggressio on rangaistuksensa ansainnut. Tasapuolisuus olisi erinomainen asia kansainvälisesessä politiikassa jos toki pienimmissäkin kuvioissa. Voima ja väkivalta, joka näkyy mm. imperialistisissa ja yksilöllisissä intresseissä murskaavat aina tasapuolisuuden alleen.
Muinaisessa Kreikassa muuten toimittiin toisin. Sodat eivät johtaneet yhdenkään kaupunkivaltion boikotointiin kisoissa. Jos sotia oli menossa uuden olympiadin alkaessa, keskeytettiin ne olympialaisten ajaksi. Uusi olympiadi eli neljän vuoden kausi ja se alkoi aina olympiakisoilla. Ajatelkaapa nyt! Kreikkalaiset keskeyttivät niinkin itselleen tärkeän harrastuksen kuin sotimisen kisojen ajaksi! Se kertoo ainakin sen, että urheiluhulluus oli vahvaa jo tuolloin.
Näissä boikoteissa on se ikävä ja ongelma, että niissä syylliset eli boikotoitavat löydetään perin valikoivalla silmällä. Tarjontaa kyllä olisi yllin kyllin, mutta kelpuutettuja vähän. Yleensä tuo silmä on amerikkalaisen imperialismin silmä. Sen havaitsemiin näkökantoihin tuon maailmanmahdin peesaajien kuoro sitten jollakin kokoonpanolla tahi kokonaisuudessaan yhtyy.
Uskoisin näiden boikottien vilpittömyyteen enemmän, jos esimerkiksi Yhdysvaltain Irakiin vuosien 2002 – 2011 välillä suuntaamaa valtavaa sotaoperaatiota olisi myös kunnioitettu olympialaisissa Yhdysvaltojen boikotoinnilla. Tuon raa`an aggression aikana ehdittiin pitää melkein kolmet olympialaiset, Ateenan, vuonna 2004 ja Pekingin vuonna 2008. Lontoonkin kisat olivat siinä huulilla ei seuraavana vuonna 2012.
Irakin järjestyksessa toinen konflikti alkoi siis 2003 ja jatkui erinimisinä vuoteen 2011. Amerikkalaisen hyökkäyssodan argumentti oli joukkotuhoaseiden etsiminen ja tuhoaminen. Niitä ei löytynyt, joten tuhoamiseen ei ollut tarvetta ja aggressiolta oli pudonnut pohja. Joukkotuhoaseiden sijaan tuhottiin Irakin kaupunkeja, infrastruktuuria ja otettiin amerikkalaisten haltuun maan liki pohjattomat öljyvarat. Ja kyllä muutakin maallista hyvää. Irakilaisia operaatioiden aikana sai surmansa noin 100 000 henkeä. Keväällä 2004 paljastui osa Yhdysvaltain toteuttamista äärettömän raaoista ihmisoikeusrikkomuksist, kun sodistiset kuvat Abu Ghraibin vankilasta levisivät maailmalle.
Kun sitten syyskuun 2011 tuhoisan terrori-iskun jälkeen ympäri maailmaa pidätettiin koko joukko terroristeiksi epäiltyjä, heidät kiikutettiin Guantanamo Bayn tukikohtaan ja muissa ”demokraattisiin” maissa, kuten Romaniaan jne. sijaitseviin kidutuskeskuksiin käsiteltäviksi, koska Yhdysvaltain upea valtiosääntö estää sen omalla alueella. (Nokkela tapa kiertää ihmisoikeuksien rajoittavat säädökset!) Mikään näistä asioista ei aiheuttanut olympiakomiteassa ja olympialiikkeen maissa sellaisia fiboja ja väristyksiä, jotka olisivat johtaneet Yhdysvaltain olympiakisojen boikotointiin. Älkää uskoko, että olisin sellaista edes odottanut. Puhun ja kirjoitan asiasta vaan kertoakseni, ettei ”keisarilla” ole vaatteita tässäkään tarinassa.
Toki monen muunkin olympialiikkeeseen kuuluvan maan toiminta olisi oikeuttanut toteuttaa kisaboikotti heidänkin kohdalla, mutta sen esti, etteivät muut syyt, puuttuvat poliittiset edellytykset. Yleensä nuo edellytykset liittyvät amerikkalaisen imperialismin ajankohtaisiin strategisiin etuihin.
Nyt meneillään oleva Israelin raaka, ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvä toiminta olisi yksi aihe asettaa maa olympiaboikottiin. Se saattaa hyvinkin toteutua esimerkiksi eräiden muslimimaiden osalta, mutta ei taatusti laajemmin. Tai voi se olla toteutumatta. Jos Israeliin kohdistuvia boikotteja tulee, näemme erinomaisen spektaakkelin näytelmästä, kuinka politiikkaa ja juutalaisiin kohdistuvaa rasistista syrjintää tuodaan puhtoiseen olympialiikkeeseen. Myös suomalaiset urheilutoimittajat, nuo ihmiskunnan nerot, tulevat julistamaan omat tuomionsa.
Mutta tällaista tämä meno on ollut maailman sivu. Muinoinen Rooma hallitsi silloista maailmaa sodan, juonien, korruption, salamurhien ja imartelujen keinoin. Jos nyt katsoo tätä nykyistä Roomaa eli Yhdysvaltoja tahi sen vastapoolia Venäjää, voiko joku rehellisesti väittää, että meininki olisi jotenkin muuttunut?
Toivotan kaikille urheiluhulluille ja muille Pariisin kisoista kiinnostuneille antoisia iltoja television ja radion ääressä. Tietenkin sanomalehtiä unohtamatta. Meillä tämä puoli asiasta on delegoitu puolisolle, tuolle omalle urheiluhullulleni. Itse aion keskittyä, kuten aiemminkin, joihinkin huonompiin harrastuksiin, kuten kirjat, musiikki ja ristikoiden täyttö.
Ateenan olympialaisten juliste vuodelta 1896