Puolustusministeri Jyri Häkämies on taas kerran onnistunut aiheuttamaan ulkomaavierailullaan hämminkiä. Tämä tapahtuu pian sen jälkeen, kun laineet ministerin Afganistanille antamasta lupauksesta sadan tuhannen rynnäkkökiväärien lahjoittamisesta olivat laantuneet. Tällä kertaa sotaministerin paukkupuheiden aiheuttama vahinko saattaa olla seuraamuksiltaan isänmaalle paljon suurempaa luokkaa.
Hyvin pian selviää myös muiden vaikuttajatahojen kanta Häkämiehen irtiottoon. Ilmeistä on, ettei ainakaan tasavallan presidenttiä ole informoitu siitä, mitä Washingtonissa tullaan puhumaan. Erityisen mielenkiintoista on nähdä, miten pääministeri Vanhanen tulee suhtautumaan ministerinsä lausumaan. Oleellista on, tekeekö Vanhanen eroa Häkämiehen CS IS -instituutissa Washingtonissa pitämään puheeseen vai ei. Jos pääministeri vaikenee tai myötäilee Häkämiestä, on se tulkittava koko hallituksen kannanotoksi ja myös jonkinasteiseksi ulkopoliittiseksi linjanmuutokseksi.
Vaikka pääministeri taas rientäisi paikkailemaan ministerinsä aiheuttamaa sekasotkua, vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Häkämies on joka tapauksessa istuvan hallituksen ministeri. Hänen puheitaan tulkitaan hallituksen ja Suomen virallisena näkemyksenä. Olisikin kovin erikoista, mikäli ministeri Häkämies ei olisi keskustellut hallituksensa päämiehen ja myös ulkoministerin kanssa, jonka toimialaan nyt puheena oleva asia myös kuuluu. Asiallisesti toimiva ministeri informoisi näin tärkeästä linjanmuutoksesta myös hallituskumppaneita. Tuntuisikin oudolta, mikäli vihreät nielisivät Häkämiehen sooloilun ilman vastalauseita. Varmaa lienee se, että keskustassa Häkämiehen puheet tulevat nostattamaan ärhäkkää polemiikkia.
Paikallinen Aamulehtemme otsikoi Häkämiehen merentakaiset sanomiset hyvin näyttävästi. Lehti tiivistääkin puheen oleellisen sisällön erittäin onnistuneesti jutun otsikkoon: ”Häkämies siirsi Suomen kohti länttä ja Natoa”. Selittämättä kuitenkin jää, millä mandaatilla Häkämies sen tekee. Suurta yleisöä jää askarruttamaan pitääkö puhe laskea kokoomuspoliitikko Jyri Häkämiehen nimiin vai puhuiko asiassa ministeri Häkämies? Perinteisesti ministeri kyllä valtiovierailujensa aikana puhuu maansa nimissä eikä jutustele omiaan.
Meillä suomalaisilla ei varmaankaan ole mitään syytä kaihtaa länttä eikä Natoa. Meillä länsi-Euroopan mailla on hyvin samanlainen arvopohja. Toisaalta on kuitenkin tosiasia, että yli 60 prosenttia kansalaisista vastustaa Suomen Natoon liittymistä. Sosiaalidemokraattien kanta asiassa on pitkään vastannut yleistä mielipidettä. Sen vahvisti taas eduskuntaryhmän kokouksessa puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Hänen mukaan mihinkään suurempiin linjanmuutoksiin ei ole nyt tarvetta. Puheellaan Häkämies haastoi siis myös sosiaalidemokraatit.
Häkämiehen puheen Venäjää koskeneen osuuden lähtökota on vähintäänkin yksipuolinen ellei peräti väärä. Häkämies näkee Venäjän toimivan aggressiivisesti ja ilman vaikuttimia. Joskus olisi kokoomuslaisenkin syytä asettua vastapuolen asemaan ja miettiä miksi se toimii niin kuin toimii. Etenkin puolustusministerin kohdalla näkisi mielellään tällaisen lähestymistavan olevan käytössä. Nyt Häkämies sulkee silmänsä näiltä vaikuttimilta, jotka ovat hyvinkin ymmrrettävät. Sulkee ilmeisesti tarkoitushakuisesti, koska se mahdollistaa sen politiikan ja vaatimukset, jotka Aamulehti niin hyvin tiivisti otsikossaan.
Häkämiehen puhe oli syvä kumarrus Yhdysvaltojen nykyisille oikeistovoimille. On kuitenkin muistettava, että maan politiikka saattaa syvästikin muuttua, jos odotettu vallanvaihdos Washingtonissa tapahtuu seuraavien presidentinvaalien yhteydessä. Toisaalta on myös syytä nähdä, ettei Venäjän nokittelua katsota suopeasti monien EU-kumppanienkaan, etenkään Saksan, taholta. Häkämiehen ja hänen taustavoimien on vaikeaa saada myös suomalaisten enemmistö uskomaan, että kokoomuksen paukkulinja on maan etu. Tässä tapauksessa sirpaleet tuskin tuovat onnea.