En lentänyt selälleni enkä edes yllättynyt, avatessani päivän Aamulehden paperiversion.  Päätoimittaja Tuulensuun pääkirjoitussivun blogin otsikko oli muuttunut.  Vanha otsikkohan oli:  ”Sanna Marinin tärkein työkalu on opportunismi, ja koronaan se ei toimi”.  Uusi olikin jo paljon sovinnaisempi:  ”Odotamme turhaan merkitysten johtamista.”  Kas, kas!  Jotain tällaista olin odottanutkin.  Teksti oli liian törkeää upotakseen laajempaan lukijakuntaan.  Opposition riemuidiootit taputtivat tietenkin virusten saastuttamia käsiään, mutta sen sivistyneempi lukijakunta häpesi.  Sellainen on aina ollut hyvin vaarallista päätoimittajan vastaiselle urakehitykselle. Se selittää blogin ”siistityn version”.  Valitettavasti versiossa ei siistitty edellisen epätotuuksia.

Mikä muuttui paperiversioon?

Blogin ensimmäinen kappale, eräänlainen johdanto, on paperiversiossa poistettu kokonaan.  Siinä oli todettu tuo outo ja monelle avautumaton asia.”merkityksellisen johtajuuden puute”.  Mitä se tarkoittaa?  Pitäisiköhän kysyä Matti Apuselta, eikös se ole hänen käyttämä termi?  Käsite ei avaudu, vaikka kirjoittaja sitä epätoivoisesti käyttääkin.

Paperiversiossa on muutamia sanallisia stilisointeja, mutta muuten kirjoitus on edelleen kuin kokoomuksen harhaisen oppositiopolitiikan käsikirjoitus.  Kaikkine sekavuuksineen ja epätotuuksineen.  Se mikä puuttuu, on kirjoituksen viimeinen kappale solvauksineen.  Se oli tuherruksessa eräänlainen loppuhuipennus eli kokonainen kappale.  Toistan sen tässä, ettei totuus unohtuisi:

”Tämä on kovaa kritiikkiä mutta ei kohtuutonta. Kyseessä ei ole mikä tahansa päällikön tehtävä vaan valtion kriisiajan luotsaaminen, johon tarvitaan merkitysten johtamiseen kykeneviä huippuammattilaisia. Kansalaisen näkökulmasta laivaa ohjaa nyt kabinetillinen manageeraavia leirikoululaisia.”

Ilmeisesti suuri joukko kansalaisia on eri mieltä siitä, ohjaako laivaa ”kabinetillinen manageeraavia leirikoululaisia”.  Tuulensuun rienakirjoitus nosti pienoisen paskamyrskyn, jossa lensivät uhkailut ja lupaukset lopettaa Aamulehden tilaus.

 

Kahdella tuolilla istumisen vaikeus

Ei ole helppoa tuo Tuulensuunkaan homma.  Suuri olisi tarve nostaa lehden hupeneva tilauskanta noususuuntaan ja samalla hoitaa se tärkein homma eli julkaista goebbels-trumpilaista ”totuutta” porvarillisen paskasysteemin tueksi!  Hänen kannaltaan ikävä tosiasia on sekin, että Aamulehden omistaa nykyisin Sanoma Oy, jonka lippulaivalla Helsingin Sanomilla on edelleenkin kunnianhimoinen tavoite pysyä laatulehden kirjoilla.  Aamulehden kohdalla päätoimittaja Tuulensuu tekee parhaansa, ettei tavoitetta olisi tai ettei se ainakaan täyty.

Totuuden muuntamisen probleemit

Jutun siistityn paperiversionkin ongelma on edelleen kirjoituksen tarkoituksellinen ja totaalinen tosiasioiden vääristely.  Kirjoittajan väitteet, vaikka niitä siistittäisiin edelleenkin, pysyvät vääristelyinä ja valheina, koska ne on jo kirjoitettaessa sellaisiksi tarkoitettu.  Jutun trumpilaisuus on juuri tässä – se väittää valkoista mustaksi.  Totuus ja todellisuus on taas sitä, että valkoinen pysyy valkoisena, vaikka itse presidentti väittäisi sitä mustaksi.

Tuulensuun jutun tarkoitus oli antaa ilmaa kokoomuksen Petteri Orpon ja muun opposition väitteille, että Marinin hallitus on epäonnistunut koronapandemian hoidossa.  Onko se?  Ei tietenkään ole, minkä todistaa koko muu maailma ja ennen kaikkea tilastot!  Valkoinen ei siis ole mustaa.  Ei, vaikka Petteri Orpo kuinka hymyilisi ivallisesti tv-studiossa Sanna Marinin puhuessa.  Ei, vaikka nämä tuulensuu-toimittajat kuinka piereskelisivat vääriä todistuksia.

Sananvapauden uljaan soturiin kirkas kilpi ja säihkyvä miekka osoittautuivat tällä kertaa muovileluiksi.  Kansa ei uskonut valhetta ja sankari joutui itse nostattamansa paskamyrskyn silmään. Mielenkiintoista seurata mikä tulee olemaan ”tuulen viemää”…

 

Reino Seppänen