Karl Marx syntyi tasan 200 vuotta sitten. Häntä on muistettu mediassakin melko laajasti. Tosin tuo muistaminen on ollut etupäässä tarkoitushakuista malliin ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”. Eilen kapitalististen uutisten suomalainen lippulaiva, Kolmosen uutiset, näytti Marxin juhlintaa Kiinainmaalla ja kertoi Marxin olevan jonkinlainen ”kommunismin” profeetta. Sen tarkoituksena oli tietenkin liimata Marxiin leniniläisen kommunismin vararikon julkikuulutus. Paljon muuta, varsinkaan oleellista ei sitten kerrottukaan. Ei edes sitä, että Marx on myös nykymuotoisen demokraattisen sosialismin lähtöpiste.
Samaa sarjaa oli mm. tämän lauantaipäivän Aamulehden Kari Salmisen kirjoitus, missä Marx julistettiin romantiikoksi ja haaveilijaksi! Sitä lukiessa ei voinut kuin nauraa, mutta renkihän tekee mitä käsketään tosin omien kykyjensä rajoissa. Salminen ”onnistui” myös dementoimaan Marxin materialistisen historiankäsityksen suurin piirtein yhdessä lauseessa toteamalla vaarallisesksi Marxin ajatuksen siitä kuinka ”sosiaalinen todellisuus määrittää tietoisuuden”. Tällä hän viittaa Marxin näkemykseen kapitalistisen yhteiskunnan ylärakenteesta, missä heijastuvat kulloisenkin yhteiskunnan kulttuuri sen instituutiot, poliittiset valtarakenteet, filosofiset ja teologiset oppirakenteet, vallitsevan arvomaailman jne. Tällä Marx tarkoitti, että aineellisen elämän tuotantotapa määrää yhteiskunnallisen, poliittisen ja henkisen elämän prosessit. Siis tietoisuuden.
Katsoessamme ympärillämme, voimme todeta kumpi on oikeassa yleisnero Salminen vai ”vähän tyhmempi” Marx. Eivätkö nämä meidän Suomenkin omassa erinomaisuudessaan pullistelevat porvarit, niin varakkaat kuin ökyrikkaat, ole oiva esimerkki ja todiste? Ei näiden ihmisten oma tajunta määrää heidän olemistaan, vaan yhteiskunnallinen luokkaasemansa. Siis heidän suhde tuotantoon määrää heidän tajuntansa. Siten porvari ymmärtää todellisuuden omien luokkaetujensa kautta viis veisaamatta siitä, miten objektiivinen todellisuus makaa. Ja tämän näkemyksen oikeuttamana hän pyrkii haalimaan itsellen lisää mammonaa. Sitä toteutetaan vaatimalla, kuten juuri meillä Suomessakin nyt tapahtuu, että ammattiyhdistysliike on tuhottava ja palkansaajien ”neuvoteltava” itse sopimukset työnantajiensa kanssa (Lepomäki, Jaskari, Harkimo jne).
Marx ei tietystikään vienyt tätä näkemystä yksilötasolle, koska kyse on yhteiskuntaluokasta ja sen konkreettisista eduista. Marxin ja Engelsin oma luokkatausta jo kumoaa tämän yleispätevyyden yksittäisten ihmisten kohdalla. Niinpä sosialismin historiassa löytyy itsessään lukemattomia esimerkkejä siitä, miten porvaristosta, aatelistosta ja klerikaaleista piireistä on valunut ajattelevia, korkean moraalin ja humaanin elämänasenteen omaavia yksilöitä muuttamaan maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. Mutta luokkana porvaristo on pysynyt hegemonisena ja pystynyt hallitsemaan taloudellista ja yhteiskunnallista valtakoneistoa mieltämällä maailman omista luokkaeduistaan käsin. Mikä muu selittäisi sen, että niin kokoomuspuolue, kuin kaikki kauppakamarit, rotaryt, leijonat ja etenkin vapaamuurarit ovat täynnä porvareita – etupäässä kokoomuslaisia? Ja aivan oikein, demokratiassa se on heidän oikeutensa! Mutta heillä ei samasta syystä ole oikeutta kieltää palkansaajia ajamasta omia etujaan!
Olen huvittuneena lukenut näitä epätoivoisia vähättelyjä ja vääristelyjä Karl Marxista ja hänen ajattelustaan. Ikään kuin totuus voitaisin sivuttaa se kieltämällä! Samaa virttä porvaristo on veisannut jo jotain 170 vuotta. Sekin on toki heidän oikeutensa poliittisessa taistelussa. Ikävää se vääristely vain on maailmaa ja sen ymmärtämistä tavoittelevien näkökulmasta. Etenkin aivan alkeellisen propagandan osalta, jonka lukemisessa tai kuuntelemisessa tuntee syvää myötähäpeää sepustelijaa kohtaan. Marxista ei voi tehdä puolueagitaattoria, koska hän oli oman aikansa tiedemies. Hän ei siten voinut kirjoittaa ”lopullista totuutta” yhteiskunnasta, sen talouden ja luokkasuhteiden kehityymisestä, kuten kommunistit Lenin esikuvanaan kertovat. Mutta jotakin hyvin oleellista Marx löysi ja siten modernitkaan yhteiskuntatieteet eivät voi sivuuttaa häntä olankohautuksella.
Olen vieroksunut Marxiin eräiltä tahoilta liitettyä determinismiä, jossa kaikki kehitys muka tapahtuisi ilman ihmisten ja yksilön vaikutusta, kohtalonomaisesti. Etenkin kapitalismin vastavoimien kannalta tällainen ajattelu on vaarallista. Minusta muutos vaatii aina tietoiset tekijänsä ja kapitalismin kahlitseminen on siten sen suurimman vastustajan, palkansaajien tehtävä. Oleellista Marxin ajattelussa oli kapitalismin ytimen ja sen kehittymistrendin – pääomien ja omaisuuksien kasaantumisen – tunnistaminen. Sosiologian kannalta hänellä oli myös muutakin annettavaa yhteiskuntatieteelle, mutta kapitalismin luonteen paljastaminen on ainakin minusta tässä päivässä voimakkaasti konkretisoituva totuus. Asia, jonka vuoksi Marxia aikoinaan kovastikin kritisoitiin.
Se, minkä jokainen karisalminen on Marxin muisteloissaan osannut unohtaa, on Karl Marxin havainto kapitalismiin sisältyvästä pääomien ja varallisuuden kasaantumisesta. Tuon saman idean on erinomaisesti pystynyt tiivistämään myöhempien aikojen Monopoli-peli ja sen kloonit. Kapitalismin ydin on juuri tässä: Raha tulee rahan luokse ja suurempi syö aina pienemmät. Tähän seikkaan sisältyy myös kapitalismin kauheus. Samalla saalistavan hain armottomuudella, jolla vahvempi firma kohtelee omaisuusarvojensa luojaa – palkansaajaa – se suhtautuu myös muihin vihollisiinsa. Suuryritykset syövät edestään niin pien- kuin keskisuuret yritykset. Nuo ”pedot” noudattavat ”viidakon lakia” eli kapitalistisen talousjärjestelmän kivikautista moraalia – vahvin voittaa. Mutta julkisuudessa ne eivät ota itselleen kunniaa tai vastuuta teoistaan eli yrityskuolemista . Syy ei koskaan ole tietenkään itsensä kapitalismin, vaan ”verotuksella yrittäjien vertajuovan valtion” tahi ammattiyhdistysliikkeen. Vielä harvemmin toiminta henkilöityy, koska nykyinen suurpääoma on suureksi osaksi kasvotonta.
Aivan kasvotonta se ei kuitenkaan ole. Voimme kuitenkin saada selville jopa henkilötasolla pääomien ja varallisuuden kasaantumisen. On tosin huomattava, ettei se anna lähellekään todellista tilannetta omistusten ketjuuntumisen ja osin niiden vahvan salaamisen vuoksi. Jotain kuitenkin tiedämme.
Sanomalehti Guardian on kertonut, että Yhdysvaltojen kolmen rikkaimman miehen; Bill Gatesin, Jeff Bezosin ja Warren Buffettin, yhteenlaskettu omaisuus on noussut suuremmaksi kuin maan köyhintä puoliskoa edustavan noin 160 miljoonan kansalaisen yhteenlaskettu omaisuus. Ajatuspaja Institute for Policy Studies raportin mukaan tilanne uhkaa viedä yhteiskuntaa kohti moraalista kriisiä. Sen raportissa todettiin myös, että presidentti Donald Trumpin verouudistus kasvattaa entisestään rikkaiden ja köyhien välistä kuilua. Verouudistuksen dollarimääräisestä hyödystä 80 prosenttia lankeaa maan rikkaimmalle prosentille. Asiasta kertoi meillä Kauppalehti 09.11.2017. Siten tieto tuskin on laskettavissa minun tai muiden sosialistien propagandaksi.
Mutta jatketaan: Oxfam-järjestö julkaisi vuoden 2017 alkupuolella tiedon, jonka mukaan kahdeksan maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin 3,6 miljardia köyhintä. Tuo kuilu on huomattavasti suurempi, mitä tutkimukseen ryhdyttäessä osattiin pelätä. Oxfamin mukaan maailman rikkaiden omaisuutta on kartutettu kyseenalaisin keinoin – veroja kiertämällä, palkkatasoa kuristamalla ja korruptiolla. Kaikki siis jo alkuperäisen kapitalismin aikanaan käyttämiä keinoja rikastua. Järjestön raportti julkaistiin Davosin taloushuippukokousta ennen. Kyseinen kokous on toistuva maailan johtajien tapaaminen, jonka agendalla on juuri talouskysymykset.
Reilua vuotta ennen Oxfamin raporttia, vuoden 2015 lopulla, jukaisi sveitsiläispankki Credit Suisse oman raporttinsa, missä todetaan ihmiskunnan rikkainman kymmenyksen omistavan vuoden 2015 puolivälissä 87,7 prosenttia maailman kaikesta varallisuudesta. Tuohon kymmenen varakkaimman prosentin joukkoon kuuluvilla oli vähintäin 68 800 dollarin omaisuus. Kaikkeen rikkaimpaan prosenttiin (1 %) laskettiin vähintäin 759 900 dollarin omaisuuden haltijat. Huolestuttavinta asiassa on tulo- ja omaisuuserojen voimakas kasvu vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Edellisessä mittauksessa luku oli 48 prosenttia. Maailman köyhempi puolikas omistaa kokonaisvarallisuudesta vain alle prosentin!
Seura-lehti tutki Suomen varallisuuseroja ja julkaisi tutkimuksensa vuoden 2018 alussa. Kävi ilmi, että seitsemän varakkaimman kansalaisen nettovarallisuus on noin 11 miljardia euroa. Samaan varallisuuskasautumaan tarvitaan 40 prosenttia eli 1.850.000 vähävaraisinta Suomen kansalaista. Tulos saattaa olla hieman epävarma rikkaimpien osalta, koska täydellisten tietojen saaminen heidän kohdallaan oli ongelmallista.
Sitä tässä vain olen jäänyt ihmettelemään, miten Karl Marxin 200-vuotissyntymäpäivänä on näin oleelliset seikat unohtuneet tutkivilta journalisteilta! Nimittäin tieteellisessä katsannossa ne ovat aivan huikea osoitus siitä, että jotakin oleellista Marx on kyennyt oivaltamaan ilmiöstä mimeltä kapitalismi. Onko kyseessä kirjoittajien ammattitaidottomuudesta, tyhmyydestä vai jostain muusta?
Reino Seppänen
06.05. 2018