Vaalit ovat jälleen ovella. Tuskin kenellekään suomalaiselle tämä asia on jäänyt epäselväksi. Viimeistään tuo tavanomainen ilmiö, rakkaiden ystävien löytyminen työtätekeville, köyhille, vanhukksille, lapsiperheille ja vaivaisille, on paljastanut asian todellisen tilan. Porvarillinen herra Hide on vääntänyt naamalleen mairean ilmeen ja ryhtynyt valuttamaan hunajaisia sanoja tohtori Jekyllin roolissa. Julminkin mitä raainta markkinataloutta markkinoiva porvaripolitiikko on nyt vetänyt niskaansa hyvinvointivaltion puolustajan lampaantaljan ja koettaa parhaan kykynsa mukaan pissata äänetäjiä silmään. Vaalien läheisyyden on havainnut myös siitä, että puolueettomana kokoomuksen äänitörvena esiintyvä Aamulehti on vetänyt vitosvaihteen silmään. Lehden likaisentyöntekijät, Matit Apunen ja Pitko sekä vakituisesti porvarillisesssa sontakasassa elelevä Kari Huoviala, ovat käärineet hihansa ja pistäneet talikot heilumaan. Ja kyllähän se sonta sitten lentääkin, siitä oli mm. viime lauantain (03.02. 2007) lehti oivana esimerkkinä.
Viime vuoden puolella porvaripuolella meuhkattiin kovasti porvariyhteistyöstä. Kepun junttilinjan edustaja, itse puoluesihteeri rakenteli julkisuudessa näitä taktisia kuvioitaan. Pohjanmaan suunnalla asialle hurrattiin ehkä enemmän mitä muualla. Pääministeri-potkuistaan demareille (ihan aiheettomasti) katkeroitunut Anneli Jäätteenmäki julisti lämpimän tukensa ehdotukselle. Muitakin riekkujia haaskalla riitti. Uho näyttää nyt, vaalien lähestyessä, kovasti hiipuneen. Arvatenkin siitä syystä, että mielipidetiedustelut ovat osoittaneet kansan keskuudessa suosituimmaksi vaihtoehdoksi nykyisen punamullan. Muutenkin näyttää siltä, että ihmisten arvostukset ovat kääntyneet kovasti raainta markkinataloutta vastaan. Jopa eduskuntavaalien ehdokkaista yli puolet huutavat valtiovaltaa apuun sääntelemään hulvatointa menoa talouselämässä. Tästä ovat pääoman papittaret hyvin huolestuneita. Heistä yksi umpiluisin, Sixten Korkman, ehdittiin hilata jo televisioonkin soittamaan hätäkelloja aidon markkinatalouden puolesta.
Kansalaisten kannattaa nyt näissä vaaleissa olla tosi tarkkana. Vaikka neiti Kepu ja herra Kokoomus julkisesti kieltävät päättäväisesti suhteensa, he ovat vain ystäviä, on hyvät perusteet epäillä aivan muuta. Mistä tiedetään, ettei taas ole väsätty jotakin kassakaappisopimusta vaalien jälkeiselle ajalle? Kuhertelu viime vuoden puolella oli ainakin sellaista, että pelko on perusteltua. Laajemmin suomalaisia tämä porvarihallituksen mahdollisuus ei todellakaan kiehdo. Taistelupari Ahon-Viinasen –hallitus on hyvin muistissa. Sanoisinpa jopa suomalaisten kollektiivisessa piilotajunnassa. Toki porvarileirin pienet goebbelsit ovat yrittäneet pestä muistoa pois. Ei ole kuin pari päivää siitä, kun yksi taitavimmista heistä syyllisti vanhaan malliin kyseisen hallituksen edeltäjänä toimineen sinipunan. Toki on tunnustettava, että taloudellinen tilanne oli vaikea, mutta kyllä Ahon-Viinasen –hallitus ihan itse valitsi toimintalinjansa millä ongelmia ratkottiin. Se valitsi rikkaita ja pääomaa suosivan taktiikan, jossa holtiton ja vastikkeeton rahan jakaminen maksatettiin kansalla. Työttömyys ponnahti yli 20:een prosenttiin. Kannattaa muistaa, että naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa valittiin toinen linja, jota voitaisiin perustellusti luonnehtia sosiaalidemokraattiseksi ongelmanratkaisutavaksi. Siellä veronmaksajat selvisivät kuivin jaloin urakasta. Yhteiskuntatalous jopa hyötyi tästä ratkaisusta. Rahaa saatiin enemmän valtion kirstuun kuin mitä satsattiin tukeen. Voidaankin sanoa, ettei kansa suotta pelkää porvarihallitusta ja sen taloudenpitoa.
Vaikka porvarileirin poliittinen siipi koettaakin naamioida suden luontonsa hyvinvointivaltion lampaantaljaan, löytyy siltä taholta aina niitä ideologisia luupäitä ja pölvästejä, jotka eivät osaa edes taktisista syistä pitää päätään kiinni, vaan julistavat tyhmyyttään estottomasti. Näitä sankareita, tosin nimettömiä sellaisia, on netin ”keskustelupalstat” (hehheh) tulvillaan. En tiedä, voidaanko perustellusti tähän porukkaan laskea myös Suomen yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti, mutta hyvin sekavia hän ainakin puhui Uutispäivä Demarin haastattelussa 09.01. 2007. Voin hyvinkin kuvitella, kuinka kokoomuksen poliittiset upseerit repivät hyvin geeleillä suittuja hiuksiaan luettuaan kyseisen jutun. Sen verran estottomasti herra Lehti julisti orjayhteiskunnan ideologiaa.
Puheenjohtaja Lehden mukaan maailma on kuulemma muuttunut sellaiseksi, ettei siihen sovellu enää nykyinen työehtosopimusjärjestelmä. Vaikka maailma onkin muttunut, niin porvarileirin perustelut eivät. Samaa teesiä on levitetty yhtä kauan mitä näitä työehtosopimuksia on tehty. Lehti vaatii, että sopimukset on tehtävä yrityskohtaisesti, kuten Lehden ihannemaassa USA:ssa on asianlaita. Tosin niitä yrityskohtaisiakin sopimuksia tehdään siellä tosi vähän suhteessa kokonaisuuteen. Ihmettelen vain, minkähän tähden hyvinvointi Ameriikan Ihmemaassa on niin epätasaisesti jakautunut? Alle virallisen toimeentulotason eläviä kansalaisia oli jokunen vuosi sitten yli 20 miljoonaa ja luku lienee siitä kasvanut jo toisen mokoman. Emmekä vielä puhu yhteiskunnan todellisesta paariasta, laittomista maahanmuuttajista. Tekee mieli kysyä, tallaistako elämää herra Lehti ja hänen hengenheimolaisensa todella haluaa meille suomalaisille? Jää vain ihmettelemään kuinka karu ja kylmä on miehen arvomaailma.
Lehden haastattelun huipennus oli hänen toteamuksensa, että palkkaa tulee alaisille maksaa yrityksen tuottavuuden mukaan. Ja jos se ei riitä elämiseen, on sitten mentävä sosiaalitoimiston lukulle. Tämän ajatuksen jälkeen, ihmettelee jo miten on mahdollista, että moinen herra on valittu yrittäjien puheenjohtajaksi. Herra Lehtihän kumoaa puheillaan koko kapitalismin perustan. Siihen aikaan, kun minä opiskelin nuorena poikana markkinatalouden perusteita Valkeakosken kauppaoppilaitoksessa, opetettiin kyllä, että kapitalismi perustuu vahvojen ja elinkelpoisten yritysten selviytymiskykyyn. Heikot sortuvat ja niin pitää kuulemma tapahtuakin. On itseasiassa vain hyvä, että tietty osa yrityksistä menehtyy, koska se vain vahvistaa terveitä yrityksiä. Myöhemmät yhteiskuntatieteelliset ja kansantaloudelliset opinnot ovat vahvistaneet tätä alkeisopetusta.
Nyt Eero Lehti ja Suomen yrittäjät haluavat sosialisoida yrittäjäriskin ja maksattaa palkat soskun luukulta. Se on muuten linja, jota toteuttivat mm. sellaiset taloustieteen ”nerot” kuin Benito Mussolini, Adolf Hitler ja Fransisco Franco. Kukaan heistä ei saanut taloustieteen Nobel-palkintoa. Kuuluisus tuli muuta kautta. Eipä siis ihme, että Suomen yrittäjät ovat napit vastakkain Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa. Siellä kun osataan sentään nuo kapitalismin perusteet. Itse olen tosin ajatellut, että kyse taitaa olla myös toimijoiden välisestä etutaistelusta eli sodasta hupenevasta työvoimasta. Näen mielelläni EK:n jatkossakin työnantajien edustajana työehtosopimusneuvotteluissa, vaikka sitä tahoa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa humaaniksi tai työntekijäystävälliseksi. EK edustaa kuitenkin vankkaa tietämystä, osaamista ja pyrkimystä välttää yhteiskunnallisia konflikteja. Samaa ei voi sanoa Suomen yrittäjistä. Ehkä siksi myös vasemmistoliiton Minna Sirnö olisi valmis hyväksymään Suomen yrittäjät yhdeksi työehtosopimusten neuvotteluosapuoleksi. Se ilmeisesti mahdollistaisi näiden nahkansa luoneiden kommunistien lakko-osaamisen hyödyntämisen tulevaisuudessakin. Yhteiskunnallinen epävakaus kun oli yksi kommunistien päätavoite.
Vaikka tunnustankin olevani kapitalismin kriitikko ja tarvittaessa jopa kovakin sellainen, myönnän auliisti sen, että markkinatalous on yhteiskunnallisessa evoluutiossa korkeammalla oleva aste, joka on tuonut muassaan myös kovasti hyvää. Jo Karl Marx tunnusti kapitalismin luoneen vertaansa vailla olevan tuotantokoneiston. Hänen jälkeensä se on kehittynyt vielä kovin, kovin paljon tehokkaammaksi. Tuotannon tehokkuus on lisännyt ihmisten aineellista hyvinvointia uskomattoman paljon. Tosin nyt ovat rajat toki näkyvissä. Itse kuitenkin arvostan ehkä eniten markkinatalouden synnyttämää poliittista demokratiaa. Kapitalismin isän, Adam Smithin (1723-1790) mielestä se oli aivan välttämätöntä markkinoiden oikean toimimisen kannalta. Eikä mies näytä vääräsä olleenkaan. Aito markkinatalous kukoistaa vain siellä, missä toimii aito demokratia. Korkeimmalle markkinatalousjärjestelmä on kehittynyt pohjoismaissa, jossa se on kyetty ydistämään sosiaalidemokratian kautta tiettyihin sosialistisiin näkemyksiin ensin ruotsalaisena unelmana kansankodista, sitten näkemyksenä modernista hyvinvointivaltiosta. Nyt meillä on käynnissä raju hyökkäsys tätä toistaiseksi parhainta ihmiskunnan yhteiskunnallista saavutusta kohtaan. Se hyökkäys lähtee raa´asta ahneudesta ja yksisilmäisestä itsekeskeisyydestä. Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti ei ole sitä keksinyt, vaan on eräs pieni ratas ja äänitorvi massiivisessa operaatiossa, joka on saanut alkunsa Suurten vesien takaa. Juri sieltä pimeyden ytimestä, josta muutkin pienet kokoomuksen juoksupojat ovat oppinsa käyneet hakemassa.
Ruotsin valtiopäivävaalit syrjäyttivät vallasta sosiaalidemokraatit. Porvarihallitus on tarttunut innolla ”uudistustoimiin”, jotka eivät olekaan nostaneet hurraahuutoja kansan keskudessa. Hallituksen kannastus on kokenut Ruotsissa historiallisen romahduksen. Voidaan sanoa, että äänestäjät ovat tulleet katumapäälle. Mutta nyt on turha valittaa. Sitä on saatu, mitä on tilattu. Ehkä täällä Suomessa osataan olla viisaampia ja välttää ruotsalaisten tekemä virhe? Porvarihallituksen vaihtoehdon voi estää varmuudella vain vahva sosiaalidemokraattinen edustus valtiopäivillä. Valinta on kansan, kuten se oli aikoinaan Pontius Pilatuksen eräänä torstaina pääsiäisaikaan järjestämissä ”vaaleissa”. Silloinen ”media” tietyn intressitason renkinä kampanjoi organisoidusti rosvopäällikkö Barabbaksen vapauttamisen puolesta ja onnistui hyvin annetussa tehtävässään . Nyt meillä Suomessa on intressitahoja, jotka haluavat huudattaa nykyiset barabbakset hallitusvaltaan. Ratkaisun tekee kansa. Meidän demareiden pyhä tehtävä on teroittaa kansalle tämän valinnan merkitystä vaalityössämme. On turha valittaa, jos uuden eskon ja iiron porvaripolitiikka ei miellytäkään. Heillä on sen tekemiseen täysi oikeus kansan antamalla valtakirjalla, jos se heille annetaan. Siksi kannattaakin miettiä kenelle äänensä antaa ja että sen ylipäätään antaa.