Vapaamuurarit on vanha ja lähes koko maailman kattava salainen organisaatio. Siihen on liitetty paljon perusteettomia väitteitä ja suoranaisia valheita, mutta kyse on kuitenkin salaseurasta, jonka rakenne on äärimmäisen hierarkkinen. Suomessa vapaamuurareiden suurloosissa on kolme astetta: oppilasmuurariaste, veljesmuurariaste ja mestarimuurariaste. Jäsenen eteneminen salaseuran hierarkiassa tapahtuu askel askeleelta 33-portaisen asteikon, tason, mukaisesti. Vain harva muurariveljistä etenee organisaation huipulle eli 33 asteen muurariksi. Etenemiseen liittyy jokaisella asteella sille ”valmistautuminen” ja tietyn ”salaisuuden” paljastaminen. Tieto vapaamuurariudesta ja sen rituaaleista kasvaa muurariuden kypsyessä.
Vapaamuurarit ovat viimeisinä vuosikymmeninä joutuneet murtaman salaisuutensa ulkokehää yleisen uteliaisuuden ja nyky-yhteiskunnan paineissa. Avautuminen on kuitenkin ollut muodollista ja paljolti epäuskottavaa. Toisaalta järjestö, joka korostaa ”itsensä kehittämistä” ja niihin liittyviä rituaaleja, ei tietenkään halua esitellä organisaation ulkopuolisille tuollaista toimintaa. ”Salaisuudet” paljastetaan niihin ”valmiudet omaaville” ja järjestön voimakas symboliikka tunnuksineen, kuvineen ja rituaalimusiikkeineen halutaan pitää ymmärrettävästi vain omien tiedossa.
Vapaamuurarit korostavat järjestönsä vanhuutta. He kertovat mielellään sen olevan peräisin 1600-luvulta. Tuolloin syntyneiden vapaamuurariloosien esikuvina olisivat olleet keskiaikaisten kirkonrakentajien killat. Joissakin tarinoissa syntyhistoria ulotetaan vieläkin kauemmaksi, peräti temppeliritareiden ritarikuntaan. Nämä tarinat eivät kestä kuitenkaan kriittistä tarkastelua. Mielenkiintoista onkin havaita, miten paljon teosofian uskonnollis-ideologista ainesta sisältyy vapaamuurareiden riitteihin ja teksteihin. Vapaamuurarius olikin aikoinaan yleistä teosofien keskuudessa. Niinpä mm. suomalainen teosofi ja Ruusu-Ristin perustaja Pekka Ervasti oli vapaamuurari.
Vapaamuurareihin on liitetty ajan mittaan mitä oudoimpia väitteitä. Vanhimpia vapaamuurareihin liittyviä väitteitä on, että he pyrkisivät toteuttaman juutalaisten maailmanvallan. Samaan tarinaperinteeseen liittyvä väite on, että talousasioita ja yhteiskuntakehitystä maailmanmitassa pohtiva toinen salaseura, Bilderberg -ryhmä pyrkisi toteuttamaan vapaamuurarien luonnosteleman maailmanvallan. Lukuisat salaliittoteoriat törmäilevät toisiinsa mm. internetkeskusteluissa. Typerimmät ja historiaa tuntemattomimmat satuilijat maalailevat suurella sudilla pitkiä salaliittojen kaaria, joissa vapaamuurareiksi nimetään mm. Karl Marx, Vladimir Lenin, Leo Trotski, Josef Stalin, Barack Obama ja Yhdysvaltain demokraatit. Saattaa olla, että osa näistä päättömistä jutuista on lähtöisin vapaamuurarien omasta piiristä. Jännitettä on hyvä pitää yllä…
Erityisen innokkaita vapaamuurareiden vihollisia historian saatossa ovat olleet fasistit. Niinpä mm. Italian Benito Mussolini, Saksan Adolf Hitler ja Espanjan Francisco Franco vainosivat ja tuhosivat niin vapaamuurareiden temppelit kuin itse vapaamuurareitakin. Tätä perinnettä ovat jatkaneet myös nykypäivän fasistit, joiden julkaisuissa esiintyy koko joukko toinen toistaan räikeimpiä valheita.
Mielenkiintoista on ollut myös kristittyjen suhtautuminen vapaamuurareihin. Siinä on ollut jyrkkää kaksijakoisuutta. Leppymättömintä linjaa on ehkä edustanut roomalaiskatolinen kirkko, jolta vielä viime vuosinakin on tullut järjestön tuomitsevia kannanottoja. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt satoja tuhansia roomalaiskatolisissa maissa liittymään kyseiseen organisaatioon. Jopa kardinaalitason kirkonmiehiä on tunnetusti toiminut vapaamuurareissa. Pohjoismaissa protestanttisten liikkeiden suhtautuminen on ollut yleensä sallivainen. Näin myös Suomessa, vaikka osa mm. kirkkomme työntekijöistä ja seurakuntalaisista vapaamuurariuden tuomitsevatkin. Niin Suomen kuin Ruotsinkin kirkon piiristä löytyy kirkon työntekijöitä, korkea-arvoisiakin.
Tuo eräiden kristittyjen halu tuomita vapaamuurarit on perusteltua siitä näkökulmasta, että nämä ovat liikkeellä näissä uskonasioissa ketunhäntä kainalossa. Järjestön vaatimuksena on usko johonkin korkeampaan voimaan, Jumalaan. Tuota jumalaa ei kuitenkaan vapaamuurariuden valtavirrassa ole tarkemmin määritelty. Suomessa rituaalipöydällä ovat esillä Raamattu ja Uusi Testamentti. Kokelaan ja myöhemmin alemmille asteille edenneen muurarin oletus on, että rituaalien jumala on kristinuskon Jumala. Monille on kuitenkin pettymys, ettei Jeesus kuulu vapaamuurareiden rituaalisanastoon. Vielä suurempi pettymys perinteiselle uskovaiselle on tiedossa, jos hän etenee muurariuden korkeimmille asteille. Silloin vasta paljastetaan salaisuuksien salaisuus. Vapaamuurareiden jumala ei ole kristinuskon Jahve, vaan ”Valontuoja” eli Lucifer. Tunnetaan paremmin ehkä Saatanana.
Tieto ei suuremmin järkytä sellaista henkilöä, joka on perehtynyt teosofiaan ja sitä lähellä oleviin maailmanselityksiin. Niissä annetaan suuri arvo ja merkitys tälle Lucifer-veikolle. Hänet nähdään ihmiskunnan pelastajana, joka on ottanut kantaakseen maailman pahuuden taakan. Siis jonkinlainen käänteinen olento kristinuskon Jeesukselle, jonka uskotaan ottaneet sovitettavakseen ihmiskunnan synnit.
Sellaisenaan tämän Luciferiin liittyvän salaisuuden salaaminen ja paljastaminen sisältää tietyn johdonmukaisuuden. Onhan tuo ”salaisuus” melkoinen järkytys aidolle uskovaiselle. Siksi on ymmärrettävää ”kilvoittelijan” valmistaminen tuota ”totuuden” paljastamista varten. Kaikki eivät kuitenkaan ole kestäneet tai hyväksyneet tuota asiaa. Niinpä järjestöstä on tapahtunut eroja , koska ”salaisuus” on loukannut syvästi ihmisen uskonnollista vakaumusta. Suomessa tunnetuimpia eroamisia vapaamuurareista on ollut Pertti Jotunin ja Juhani Julinin tapaukset. Muualtakin maailmaa löytyy vastaavia esimerkkejä.
Aikoinaan vapaamuurarius veti puoleensa kapinallisia, mystikkoja ja elämän arvoitusta aidosti ratkaisemaan pyrkiviä. Heillä saattoi todella olla halu ”kehittää itseään”, argumenttia, johon vapaamuurarit jatkuvasti vetoavat. Vetoavat siksi, koska halutaan peittää nykyisen vapaamuurariuden todellinen luonne hyvinvoivan väestönosan keinoja kaihtamattomana etujärjestönä. Se näkyy erinomaisesti lukuisista julkisuuden ja eliitin henkilöistä, jotka itsensä kehittämisen sijaan kehittävät varallisuutaan ja pankkitiliensä saldoa. ”Veli veljeä auttaa” ja pulasta pelastaa.
Reino Seppänen
Lue myös kirjoitukseni ”Minä ja nuo mainiot miehet looseissaan”. Se kertoo omia outoja kokemuksiani vapaamuurareista.