Lehtityön oleellinen osa on aina ollut erilaiset kömmähdykset. Osa niistä on surutta kipattu ns. painovirhepaholaisen työksi ja annettu ymmärtää kyseisen henkiolennon olevan vähintäänkin sukua varsinaiselle sielunviholliselle. Aivan turhaan on kipattu, kyllä noiden kömmähdysten takana aina on oikeaa lihaa ja verta oleva ihminen eikä mikään henkiolento. Nuo pukinsorkat ova yleisimmin pelkkiä inhimillisiä erehdyksiä, mutta ei toki aina.
Tyypillinen inhimillinen erehdys voi johtua monestakin seikasta. Takavuosina, kauan sitten, kun lehtiä tehtiin vielä vanhaan malliin, sattui eräälle toimittajalle pieni kirjoitusvirhe hänen työstäessään seurapiirijuttua lehteensä, jonka nimen jätämme armeliaasti mainitsematta. Kiireessa toimittaja oli kirjoittanut: ”Tilaisuuteen saapui vuorineuvos Se ja Se siveän rouvansa kanssa”. Tarkoitus oli tietenkin korostaa kyseisen rouvan kauneutta eikä moraalisia avuja. Toimitussihteeri oli varustanut tuon lauseen kysymysmerkillä, ikään kuin huomautukseksi sen hassuudesta. Lehtityössä on monesti kiire, niin oli myös tässä tapauksessa. Juttu eteni latojalle, joka latoi tekstin kysymysmerkkeineen. Niinpä paperiversiossa nähtiin lehden epäilevän vuorineuvos Se ja Sen rouvan siveyttä. Epäilemättä päätoimittajalla oli selitettävää…
Ajatukseni harhailivat noihin lehtikömmähdyksiin, kun Aamulehti sekoitti viime keskiviikon jutussaan kaksi Paavoa keskenään. Lehti näet väitti Paavo ”So what” Lipposen sanoneen ”minä olen Jumalan valittu johtamaan Suomen kansaa”. Lehti repi isoa juttua suuren kuvan kanssa kahdellakin sivulla. Seuraavana päivänä tapahtui korjaus, tosin huomattavasti vaatimattomammin. Ymmärtäähän sen, kun palstatilasta on puutetta. Kahden palstan pikku oikaisussa todettiin, että Paavo Väyrynenhän se olikin tuon sanonnan takana. No, helpostihan sen veen ja ällän kiireinen toimittaja sekoittaa…
Toinenkin mahdollisuus juolahti tänään kyllä mieleeni, kun tuttu ihminen ja mitä ilmeisimmin persujen potentiaalinen äänestäjä, väitti kivenkovaa Pee Lipposen olleen tuo jumalan valituksi julistautunut poliitikko. Amerikkalaistyylinen negatiivinen kampanjointihan lähtee siitä, että vastustajasta voidaan väittää ihan mitä tahansa. Jälkeenpäin voidaan oikaista ja jopa pyydellä anteeksi, kunhan likasanko on vain saatu ensin kipattua niskaan. Sen on todettu toimivan ja tuota oppia ovat Ameriikan ihmemaan rebuplikaaneilta käyneet hakemassa Aamulehteäkin lähellä olevat poliittiset voimat.
Enpä uskalla väittää mitään, mutta seuraan entistä tarkemmin minkälaisia ”kömmähdyksiä” sitä vastaisuudessa tapahtuu. Viime presidentinvaaleissa tämä negatiivinen kampanjointi teki toistaiseksi suurimman läpimurron isänmaassamme. Surkeimpia saavutuksia silloin oli mm. Tarja Halosen ”vappupuheet”. Väitteet levisivät netissä tehokkaasti ja niitä lainattiin mediassakin innokkaasti. Kovin lyhyet olivat senkin valheen jäljet. Toivottavasti jotain on otettu opiksi. Tosin epäillä sopii, että oikeiston Likaisten Temppujen Osastossa on jo höyrypannu räjähtämispisteessä.
Reino Seppänen 04.03. 2011