Mestari Jussi Halla-aho on ollut omalla tavallaan taitava sanankäyttäjä, joka on osannut piilottaa aatteellisen sielunelämänsä syvimmän olemuksen hienosti. Hän ei ole langennut, useimpien aateveljiensä tapaan, käyttämään karkeampaa retoriikkaa, vaan vihjailujen ja kiertoilmauksien kautta pystynyt ilmaisemaan maailmankatsomuksensa ytimen. Jossain yhteydessä mestari on kieltänyt olevansa äärioikeistolainen, mutta se ei ole todiste siitä, etteikö hän voisi olla fasisti. Vai onko joku joskus kuullut tai tavannut fasistin, joka ei valehtelisi?
On ilmeistä, ettei mestari nyt poliittisen uransa loistohetkillä suostu kertomaan sielunsa syvimpiä aivoituksia. Niinpä, jos on selvitettävä mestari Halla-ahon ideologisen ajattelun juuret, on porauduttava hänen aiempaan elämäänsä ja sieltä löytyvään aineistoon. Mielenkiintoisia ovat hänen kirjoittamansa blogit sarjassa ”Scripta – kirjoituksia uppoavasta Lännestä”. Niistä paljastavimmat ovat ennen vuotta 2016. Lukijoita noilla kirjoituksilla on ollut tuhansia, joten mistään vähäisestä vaikuttamisesta ei siis ole ollut kyse. Itse olen noita blogeja lueskellut ja osin jopa ihaillut Halla-ahon taitoa kirjoittaa ja väistellä totuutta. Ei ole mikään lainalaisuus, että äärityypin vaikkapa aidon ekstremistin tulisi olla tyhmä ja istua pelisilmänsä päällä. Sellaiseen ajatteluun syyllistyy liian moni ihminen. Lyhyen exkursion mestari Halla-ahon persoonaan, elämään ja ajatusmaailmaan saa lukemalla Lauri Nurmen kirjan ”Jussi Halla-aho: Epävirallinen elämäkerta.” Kaikkine puutteineenkin se on lukemisen arvoinen opus. Syystä tai toisesta halla-aholaisuus ei ole ollut kovin suosittua ”tutkivan journalistien” keskuudessa.
Mestari itse on myöhemmin laittanut Scripta-logiensa lukijoille saatesanoiksi: ”Sivusto sisältää pääasiassa maahanmuuttoa, monikultturismia, suvaitsevaisuutta, rasismia, ilmaisunvapautta ja poliittista korrektiutta käsitteleviä kriittisiä mielipidekirjoituksia. Lähestyn näitä teemoja hyvin vaihtelevista näkökulmista, eivätkä kaikki kirjoitukseni ole tyylinsä tai painoarvonsa puolesta keskenään yhteismitallisia.”
Mestarin sielunmaisemasta ja myös ideologiasta kertoo hänen ”heräämisensä” poliittiseen aktiivisuuteen ”kansallismielisen” Suomen Sisun kautta. Hänestä tuli ahkera kirjoittaja järjestön keskustelupalstalle ja myös merkittävä vaikuttaja sen muuttumisessa fasistiseksi. Järjestöön Halla-aho kuului perussuomalaisten puheenjohtajaksi valintaansa asti. Jopa Jussi Niinistö joutui hämmästelemään ”poikien touhua” ja innostusta kallojen mittaukseen. Suomalaisuuden liitto erottikin järjestön jäsenyydestään. Sittemmin sisulaisten matka yhä syvemmälle pimeyden ytimeen on vain jatkunut.
Toimittaja Lauri Nurmi ja monet muut ovat syyttäneet mestari Halla-ahoa juutalaisvastaisuudesta. Mestari itse on asian kieltänyt. Minustakin hän on ollut hyvin varovainen juuri juutalaisuuden kohdalla, kun vertaa muuten Halla-ahon muita ajanjakson kirjoitusten tyyliä ja hyökkäävyyttä. Toisaalta hänen varovaisuutensa on ajoittain pettänyt ja piiloon painettu inho noussut esiin. Halla-aho on saanut sakot ”uskon rauhan rikkomisesta” blogikirjoituksessaan, jossa totesi islamin olevan pedofiiliuskonto. Kyseinen tuomio on minustakin outo suhteessa sananvapauteen. On jotain ristiriitaista siinä, että maassa sallitaan kristittyjen aika törkeäkin mollaus, mutta ollaan prinsessaherkkiä juuri muslimien kohdalla. En tässä tarkoita, etteikö asian pitäisi juuri olla näin kristittyjen kohdalla, mutta oikeudenmukaisuuteen kuuluu myös ja nimenomaa johdonmukaisuus sekä tasavertaisuus lain edessä. Toisaalta Halla-aho on myös rinnastanut uskontoina juutalaisuuden ja islamin.
Mestari Halla-ahon varoo selvästi juutalaisuuden käsittelemistä. Hyväntahtoinen arvaus on, että hän ei fiksuna ihmisenä ja tieteelliseen ajatteluun perehtyneenä lähde kieltämään holokaustia, kuten niin monet samanlaisella orientaatiolla varustautuneet riemuidiootit. Jotkut tosin antavat asialle paljon raadollisemman selityksen; Halla-aho taitavana juonijana ei halua käydä ”nokkapokkaan” paljon muslimeja vaikutusvaltaisemman voiman – juutalaisuuden kanssa. Mene ja tiedä mikä on totuus. Ehkä kyseessä on molemmat asiat. Totuuden tietää vain mestari itse.
Ajoittain mestari on sivunnut juutalaisia ja heidän kohtaloaan. Vuoden 2010 vuodatuksissa hän itki Nürnbergin tuomioistuinta ja sen langettamia tuomioita. Mikä sekin kertoo paljon miehen julkilausumattomasta maailmankatsomuksesta. Selkeimmin Halla-ahon karsastus juutalaisuutta kohtaan tulee esiin hänen Scripta blogissaan 28.1.2004. Se on otsikoitu: ”Kansanmurhista ja niiden muistamisesta”. Otettakoon heti kärkeen näyte kyseisestä tekstistä: ”Eilisessä Hesarissa yleensä asiaa kirjoittava mutta mahdollisesti tärähtäneen vaimonsa degeneroima Saska Snellman on huolissaan siitä, että suomalaiset kuvittelevat Vainon uhrien muistopäivässä olevan kyse ylipäänsä vainojen uhreista eikä ainoastaan vainotuista juutalaisuhreista. Snellman ihmettelee, ettei 60 vuotta sitten tapahtunut joukkomurha näytä erityisesti kiinnostavan suomalaisia. Mitäpä tähän sanoisi. Ei se minua kiinnostakaan.”
Teksti sisältää, paitsi henkilöön käyvän loukkauksen, mutta myös mestari Halla-ahon tunnustuksen, että juutalaiskansan antama kuuden miljoonan kuolleen uhri ja valtavat kärsimykset eivät häntä hetkauta. Mitäpä noista pienistä! Mestari toteaa kirjoituksessaan, kuinka ”juutalaisten joukkomurha kiinnostaa häntä vain historiallisena kuriositeettina”. Siis malliin, että näitähän tulee ja menee, näitä armenialaisten, karjalaisten, ukrainalaisten ja tshetsheenien kansanmurhia. Mielenkiintoista on, että arvoisaa puoluejohtajaa näyttää kiinnostavan menneisyydessä monet hyvinkin vaatimattomat asiat enemmän kuin kuriositeettina? Itse jäin ihmettelemään, jos kuuden miljoonan juutalaisen murhaaminen ja ryöstäminen on mestaria kiinnostamaton juttu, niin miksi hän uhraa ajatuksensa ja tarmonsa noiden kuuden miljoonan ihmisen teurastukseen osallistuneiden tuomitsemiselle? Siis Nürnbergin oikeudenkäynneissä tuomituille. Minusta tässä asenteessa on hyvin vahva sidos ääriajatteluun. Olenko väärässä?
Halla-aho ei halua tunnustaa juutalaisvainojen poikkeuksellista massiivisuutta ja niiden historiallisesti pitkää jatkumoa. Hän loukkaa niin vainojen uhreja kuin kaikkien ihmisyyttä puolustavien tunteita toteamalla: ”On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä viime vuosina kiihtynyt holo-hölinä vielä johtaa. Ajan virrasta, lukemattomien joukkomurhien joukosta, on poimittu yksi, joka näyttää olevan tänään yhtä ajankohtainen kuin se oli vuonna 1945”.
Pieraistuaan aivoistaan oheiset tekstit, mestari Halla-aho toteaa, ettei mielestään ”ole yhtään perverssi. Mielestäni ne ovat perverssejä, jotka pitävät juutalaisen henkeä arvokkaampana kuin jonkun muun henkeä.” On vaikea ymmärtää, minkälaisen henkisen työskentelyn tuloksena mestari on päätynyt tuohon johtopäätökseen. Onko joku väittänyt, että juutalaisen henki on arvokkaampi? Jos on niin kuka? Mielestäni vain nämä mestari Halla-ahon kallonmittaajaystävät ovat esittäneet tuon suuntaisia väittämiä ja vieläpä lukemattomia kertoja. Eivät kuitenkaan juutalaisista, jotka ”rotuna” eivät ole heidän mielestään ”arvokkaita” ja elämään oikeutettuja.
Varmaankin Halla-aho tuntee ihan oikeasti, ettei ole tuollaisine ajatuksineen perverssi. Minusta ja monesta muustakin hän juuri sitä on. Tunnekylmä ihminen, joka ei kykene tuntemaan empatiaa kärsiviä ja oikeudettomasti murhattuja kohtaan! Eikö sellainen ole juuri perverssi ihminen? Ihmisen peerusolemukseen, kuten monien muidenkin eläimien, kuuluu kyky myötätuntoon lajitovereita kohtaan. Erityisesti pienten jälkeläisten. Mestari Halla-ahollakin on ollut juuri tuon blogin kirjoittamisen aikana pieniä lapsia. Hämmästyn erityisesti sitä, ettei hänellä ole ollut kykyä tunnesiirtoon kärsineitä ja surmattuja lapsia kohtaan! Sellaista kykyä ei ollut noilla hirmutöiden tekijöilläkään.
Halla-aho on oikeassa siinä, että ihmisen petomaisuus on ajaton ja rajaton. Se ei ole saksalaisten ominaisuus, vaan kyllä se löytyy suomalaisista niin kuin juutalaisistakin. Äitini isä ja veli kuolivat Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa 30-luvulla. Äitini kärsi vielä vanhuudessaankin noiden menetysten aiheuttamaa tuskaa. Ja niin koko perheeni. Mestarin kaltaisia ihmisiä riittää niidenkin vainojen väheksyjinä. Eivät hekään omasta mielestä ole perverssejä, lienevätkö mestari Halla-ahon, sitä en tiedä? Onkin tärkeää ymmärtää, että kiilusilmäisiä natseja ja kommunisteja yhdistää sama menneen kieltämisen kulttuuri. Samaa sarjaa on myös sionistien sorto palestiinalaisia kohtaan ja sen kieltäminen. Sionistien rinnalla palestiinalaisten kärsimyksiä on kieltämässä nämä koko maailman kristityt jeesustelijat.
Mutta pysykäämme mestari Halla-ahossa. Selitykseksi tuolle tunnekylmyyttä huokuvalle tekstille, mestari kertoo seuraavaa: ”Holokaust ja saksalaiset ovat yksinkertaiselle ihmiselle olkinukke, johon puretaan pahaa mieltä, koska a) kohde ei pane vastaan ja b) tulee hyvä omatunto, kun kokee tekevänsä edes jotain.” Selitys on outo, koska a) kyseessä oli todellakin vainojen uhrien muistopäivä, eikä siis vain juutalaisvainojen ja b) juutalaisvainot on historiassa ollut ajallisesti ja alueellisesti paljon laajempi ilmiö kuin vain natsien toteuttamina ja c) mestarin suomensisulaiset kaverit osaavat kyllä antaa mestarille kelpaavat selitykset ilmiölle. Jos arvon tohtorilla on asiasta kuitenkin epäselvyyttä, ehdotan hänen luettavakseen esim. Eero Kuparisen teosta ”Antisemitismin musta kirja. Juutalaisvainojen pitkä historia”. Muitakin toki löytyy, jos mestarilla aikaa ja mielenkiintoa riittää.
Onko mestari Halla-aho juutalaisvastainen? En vastaa siihen, vaan siirrän kysymyksen asianosaiselle taholle. Vastatkoon siihen juutalainen, koska häntä tuo asia eniten koskee! Tämän kysymyksen esitti Uusi Suomi 3.11.2020 Suomen juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja Gideon Bolotowskylle. Tutustuttuaan mestarin blogeihin hän totesi, että lukemiensa tekstien pohjalta hän pitää Halla-ahoa ehdottomasti antisemiittinä ja antijudaistina.
Eräänlaisen todistajalausunnon asiaan liittyen antaa Lauri Nurmen kirjassa nimettömäksi jäänyt sukulainen. Kesällä 2020 hän kertoo: ”En usko Jussin maltillistuneen. Hän peittelee todellisia ajatuksiaan, koska arvioi, että niiden toistamisesta ei enää ole julkisuudessa etua kannatuksen hankkimisen näkökulmasta.”
Kas tässä teille imeskeltävää, arvoisat lukijat.
Reino Seppänen