Tänää aamukahvi maistui karvaalta. Päivän Demokraatissa oli hyvän ja pitkäaikaisen ystäväni Erkki ”Rölli” Gröndahlin kuolinilmoitus. Vaikka Rölli oli jo ehtinyt kunnioitettavaan 80 vuoden ikään ja tiesin hänen kuntonsa huonontuneen, viimekeväinen yrityksemme tapaamisesta ei näet onnistunut, tuli tuo kuolinviesti silti yllätyksenä. Ystävystyin Rölliin kanssa Työväene Akatemiassa vuosina 1966-1968. Tulimme hyviksi kavereiksi toisella vuosikurssilla 1967-1968, jota tuolloinen Akatemian rehtori luonnehti sittemmin yhdeksi Akatemian parhaista. Meillä oli tentteihin valmentautuva pienryhmä, jonka keskeisiä persoonia Rölli oli.
Pyrimme Tampereen yliopistoon syksyllä 1968 ja pienryhmästämme läpäisi pääsykokeet kaikki ne, jotka hakuun osallistuivat. Rölli joutui anomaan erivapautta, koska yli 30-vuotias, joka tuolloin oli rajana Tampereella opiskelulle. Ensimmäisen lukuvuoden asuimme yhdessä Röllin ja Jukka Paastelan kanssa Erkkilänsillan viereisessä jugend-talossa, asunnossa, jonka hankin tutun toimittajan kautta. Asunto oli alivuokralaisasunto, mahtaisiko kelvata nykyopiskelijalle? Myöhemmin 1971 – 1972 olin Röllin solu- ja kämppäkaverina Vanhalla Domukselle, kunnes menin naimisiin tamperelaisen alkuasukkaan kanssa.
Rölli oli minulle ja uskon, että monelle muullekin nuoremmalle isällinen vanha toveri, jonka elämänkokemus ja viisaus opasti meitä helpommin tuulien vietäviä nuorempia. Rölli oli minun lailla työläisperheen poika paperiteollisuuspaikkakunnalta. Hän oli Voikkaalta ja minä taas Valkeakoskelta. Gröndahlin suku on Sääksmäeltä lähtöisin, joten sekin asia yhdisti minua Röllin kanssa.
Rölli työskenteli ennen Työväen Akatemiaan lähtöään kolmannen polven Kymi-yhtiöläisenä Voikkaan paperitehtaalla sen korjauspajassa. Hänen isänsä sai tosin lähteä yhtiöstä 30-luvun fasistivuosina. Isoisäkin aiottiin erottaa, mutta vanhempi tehtään johto oli todennut, että tämä oli ”ostettu” kosken mukana. Myöhemmin Röllin isä-Paavo sai sotareissunsa jälkeen palata Kymi-yhtiöön.
Jo Akatemiassa Röllin kokemus työelämästä näkyi hänen ylivoimaisessa argumentoinnissaan meidän poliittisissa keskusteluissa, jotka nuoruutemme ja ajan tavankin mukaan saattoivat käydä kovinkin kuumina. Mutta koskaan en riitautunut toveri Gröndahlin kanssa, josta olen edelleenkin tyytyväinen. Röllin taito väitellä ja perustella pohjautui varmaankin hänen työmaalla käymiinsä kiistoihin kommunistien ja puoluehajaannuksen jälkeen TPSL:on siirtyneiden toverien kanssa.
Seuramiehenä ja juttukaverina Rölli oli aivan ylivertainen. Hänen kertomiensa tarinoiden määrä oli uskomaton. Olen usein pahoitellut, miksi en tullut aikoinaan kirjanneeksi ylös noita helmiä. Monet tarinoista liittyivät hänen elämäänsä ja kotipaikkakuntaan Voikkaalla. Monena iltana meillä oli eräänlainen kilpalaulanta näiden kotipaikkakuntien kaskujen esittämisessä. Siinä kyllä Rölli vanhempana Väinämöisenä tarinoi valkeakoskelaisen Joukahaisen ”suohon suolivyöstään”.
Lukuvuonna 1970-1971 meillä oli Vanhan Domuksen A-siiven solussa neljän hengen työväen akatemialainen kollektiivi. Rölli asui tuolloin Jukka Paastelan kanssa ja minä Mikko Karppisen. Iltamme päättyivät lukemattomia kertoja marjapussin peluuseen, jotka pelit saattoivat venyä aamutunneille asti. Shakkia me pelasimme taas Röllin kanssa kahdestaan ja melko tasavertaisiahan noissa turnauksissa oltiin.
Lopetettuaan opiskelut Tampereella, Rölli meni töihin sos.dem. puolueeseen. Hän toimi ensialkuun piirisihteerinä Pohjanmaalla ja siirtyi sittemmin puoluetoimistoon toimialueenaan aluksi osuustoimintaliike. Rölli oli suorittanut Tampereella lopputyönsä vaalijärjestelmistä ja toimi vielä eläköidyttyäänkin vaaliasiantuntijana puolueelle.
Yhteydenpitoni Rölliin tietysti harveni, kun tiemme erosivat 70-luvun alussa. Yhteyttä kuitenkin pidettiin ja sitä enemmän mitä vanhemmiksi tulimme. Rölli oli niitä tovereita, jotka muistivat juurensa ja kunnioittivat niitä. Samoin Rölli muisti mikä merkitys Työväen Akatemialla oli ollut hänen henkiselle kasvulleen ja sivistystason nousulle. Valitettavasti voin hyvin harvoista tovereista todeta samaa.
Tapasimme Röllin kanssa 2000 luvun puolella useammankin kerran vuodessa. Jouduin näet työni vuoksi käymään Helsingissä usein. Viimeiset kerrat olivat työurani loppuvuosilla. Koska Rölli asui Pengerkadulla, oli viimeisten tapaamistemme kohtauspaikka Hilpeä Hauki -kuppila Vaasankadun ja Kinaporinkadun kulmassa.
Ilman mitään ylisanoja voin rehellisesti todeta, että toveri Gröndahl on ollut yksi parhaista ystävistäni. Hän on myös merkittävästi vaikuttanut minun poliittiseen ajatteluuni ja monissa valtio-opillisessa perusasettamuksessa olemme olleet samoilla linjoilla. Jään kaipaamaan hyvää ystävää, viisasta sosialidemokraattia ja mainiota seuraveikkoa.
Hyvää matkaa toveri!