Ei oikeutta maassa saa

Reksan_palstan_alkupää_2

 

Tämän päivän (tiistai 12.03. 2013) lehti tiesi kertoa oikeudenkäyntikuluhin suunnitelluista taksojen korotuksista.  Vaikka nykyisen oikeistoaallon ja uusliberalismin hybriksen aikaan ei oikeastaan enää ihmettele mitään, tämä vaatimus kyllä häkellyttää.  Sehän on uusi ja entistä raaempi kohtaus porvaripolitiikan jatkosarjassa ”Köyhät kyykkyyn”.  Voisi jopa sanoa eliitin pakottavan taas kerran Justitian, oikeuden jumalattaren, huoraaman puolestaan. 

 

Justitia_4Oikeudenkäynnin maksullisuudesta on taitettu peistä pitkään.  Nyt on korostusten pääarrgumenttina vähentää ”tarpeettomia oikeudenkäyntejä”.  Maksujenkorotuksilla kuulemma kannustetaan erityisesti siviiliasioissa sovintoon.  Ketähän se oikein mahtaa kannustaa?  Pikemmin se tarkoittaa sitä, etteivät köyhät ja pienituloiset uskalla vaatia itselleen oikeutta.  Heillä kynnys siihen on jo nyt kohtuuttoman korkea.  Varakkaille maksujen korotukset eivät taas merkitse tuon taivaallista.  Tässä koko kupletin juoni kaikessa karuudessaan.

 

Oikeusministeriön työryhmän mukaan varattomuus olisi peruste olla perimättä maksuja.  Aivan uskomaton perustelu!  Ovatko työryhmän jäsenet tyhmiä vai puuttuuko heiltä käsitys tavallisen kansalaisen elämästä?   Entä se suuri osa kansaamme, jota ei voi kuvata sanalla ”varaton”, mutta joka arkipäivässään kamppailee toimeentulostaan ja pyrkii selviämään siitä jalat kastumatta.

 

Onkohan arvon raati pohtinyt sitä, mikä on pienen ihmisen oikeusturva esimerkiksi tilanteessa, jossa vastapuolena on jokin suuryritys tai markkinahuijari?   Valtaosa pienituloisista ihmisistä ei ottaisi riskiä menettää rahojaan sellaisessa kahinassa, ei ainakaan valittaessaan ylempään oikeusasteeseen.  Kysehän hänen kohdallaan ei ole vain oikeusbyrokratian kuluista, vaan mm. asianajajan palkkioista ja todisteluun liittyvistä kuluista.  Pahimmassa tapauksessa asianomainen pelkää sitä, että joutuu maksamaan myös vastapuolen kulut.  Jo pelkkä pelko on loukkaus tasa-arvoa ja oikeustajua vastaan!

 

Olisi hyvä tietää miettikö oikeusministeriön työryhmä sitäkään, miten paljon ”tarpeettomien oikeudenkäyntien” karsiminen tulee lisäämään oikeuden ottamista omiin käsiin.  Kaikkihan eivät välttämättä niele epäoikeudenmukaisuuden kokemustaan työryhmän toivomalla tavalla.  Silloin liikutaankin juuri oikeudenjaon ja sen perusteitten ytimessä.  Niin sanottu sivistys on kulkenut pitkän matkan suvun ja klaanin verikostosta rikos- ja riita-asioiden institutionalisoituun käsittelyyn.  Tätä perinnettä ei kannattaisi kovin paljon enää kyseenalaistaa oikeistoaatteen ja raharikkaiden luokkaetujen puolustamisen lähtokohdista.  Suomalaisten usko oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ei muutenkaan ole kovin vahvaa.

 

Kaarlo Kramsu, nelikymppisenä mielisairaana kuollut runoilijaneromme, laittaa talonpoikaisen kapinnallisen Jaakko Ilkan suuhun paljon lainatut sanat, joissa kuvastuu kansan historiallinen epäluulo ja pettymys herrojen lainkäyttöön;

Ken vaivojansa vaikertaa, On vaivojensa vanki,  Ei oikeutta maassa saa Ken itse sit’ ei hanki.”

Tuskin kaipaamme tämän neuvon noudattamista?  Sehän se vasta oikeudenkäyttöä ruuhkauttaisikin, kuten lähihistorian kokemuksesta hyvin tiedämme.

 

Reino Seppänen            12.03.2013