Äänestäjä – valinta on sinun!
Aluevaalien asetelmat näyttävät vähän kerrallaan vakiintuvan Pirkanmaalla. Aamulehden 12. tammikuuta julkaistu gallup kertoi SDP:n olevan niukasti johdossa 24,4 % tuloksella. Toisena oli kokoomus, jonka kannatusluku oli 23,9 %. Ero on niin pieni, ettei sen perusteella vielä voida sanoa mitään varmaa äänestyspäivän lopullisesta tuloksesta. Ehkä varmaa on vain se, että näiden kahden puolueen välillä kisa Pirkanmaan aluevaalien suurimman puolueen asemasta tullaan käymään. Äänestäjien kannalta tämä on itseasiassa hyvä asetelma, koska reaaliset ääripäät vaaliasetelmassa ovat juuri nämä puolueet ja heidän julkituodut linjat hoivan käytännön toteuttamisen muodoista Pirkanmaalla. Näin se vain on, muita listoja lainkaan väheksymättä.
Sosialidemokraattien etumatka tässä alkuvaiheessa ei takaa vielä mitään. Itse kolmannen polven demarina toivon tietysti tuon sijan säilyvän ja eron vieläpä kasvavan. Kyse on kuitenkin hurskaasta toiveesta, ei mistään muusta. Kokoomuksella on Pirkanmaalla vaikuttava lista, jossa yhteiskunnallinen asema ja meritoituminen muualla kuin sosiaali- ja terveysalalla on silmiinpistävää. Demokratian eli kansanvallan kannalta sekin on tärkeää. Vaihtoehtoja tulee olla ja niiden tulee laajeta koko yhteiskuntaa läpäisevästi.
Itse olen ylpeä Pirkanmaan sosialidemokraattien listasta. Siinä yhteiskunnallinen kirjo on huomattavasti edustavampi mitä kokoomuksella. Se on tietysti ymmärrettävää, koska puolueena ja aatesuuntauksena sosialidemokratia edustaa toisenlaisia väestöryhmiä ja heidän konkreettisia etuja mitä kokoomus. Listaan lähemmin tutustuttuani totesin ehdokkaiden sosiaalisen skaalan olevan erinomaisen. Listassa on paljon sosiaali- ja terveysalan erilaisia ammattilaisia, mutta myös julkishallinto, työelämä ja yrittäjyys ovat siinä edustettuina. Valinnanvaraa siis on.
Sosiaalityöntekijänä viimeiset 30 vuotta toimineena valitsen tietenkin tuota ammattialaani edustavan ja sitä näkökulmaa huomioivan ehdokkaan. Näin siksi, että luulen edelleenkin tuntevani niin sosiaalityön ongelmat kuin kehittämistarpeet. Muitakin valintaperusteita, yhtä arvokkaita, kyllä on. Yhtä hyvä valintaperuste on minkä muun alan edustaja tahansa. Tärkeintä on äänestäjän usko siihen, että juuri kyseinen ehdokas on sitoutunut toteuttamaan yhteistä hyvää ilman vilppiä ja omanvoiton pyyntöä.
Demokratiassa saa toki äänestää millä perusteilla tahansa tai olla sitten äänestämättä. Itse lukuisia kertoja äänestyslautakuntaan kuuluneena, olen aina ihmetellyt, minkä vuoksi joku vaivautuu tulemaan äänestyspaikalle jättääkseen tyhjän lipun tai piirtääkseen siihen kirkkoveneen tms. asiattomuutta. Se on tietysti jonkinlainen protesti, mutta tuon protestin tulos jää perin laihaksi kaikilla tavoin. Äänestystilaisuuden lopussa hylättyjen pinoon jääneet laput ovat vain murto-osa koko annetuista äänistä. Lippujen hengentuotteita, kirkkoveneitä ja haistatuksia, ei suuremmin ehditä lautakunnassa ihailemaan tai lukemaan. Eikä varsinkaan niitä pitempiä viestejä, jotka ovat liimaamalle lippuun liitettyjä. Hylätty mikä hylätty.
Kattaus on tehty, valinta on äänestäjillä. He puntaroivat, mikäli puntaroivat, omilla perusteillaan, kenelle äänensä antavat. Itse ajattelen, että järkevin tapa äänestää on sellainen, jossa arvioidaan, kuinka ehdokas tukee äänestäjän omia etuja, arvoja sekä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Ehdokas on minulle tärkeä, mutta vielä tärkeämpi on asia, johon me yhdessä uskomme – sosiaalisen tasavertaisuuden toteuttaminen. Erityisen tärkeä tuo tavoite on juuri sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kaikilla kansalaisilla tulee olla oikeus hyvään hoivaan. Sen toteuttaminen ei tietysti tule olemaan mahdollista yksin sosialidemokraattien voimin. Siihen me tarvitsemme myös muiden poliittisten ryhmien tukea. Päätökset aluevaltuustoissakin hioutuvat kompromissien kautta. Siksi valituksi tulleiden kyky ja halu yhteistyöhön on hyvin tärkeää. Kas, siinä myös yksi näkökulma äänestäjälle valintaa miettiessään.