Aamulehti Sanna Marinin häpäisijänä!

Aamulehti on valinnut puolensa totuuden ja valheen välisessä taistelussa.  Se ei ole lehden historiassa ensimmäinen kerta.  Ei todellakaan, tuskin viimeinenkään kyklooppimainen teko.   Tämän pohjanoteerauksen ähisti ilmoille lehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu pääkirjoituksena Aamulehden tämän päivän (26.03. 2021) nettiversiossa.  Joku voisi kutsua sitä likasangon kumoamiseksi pääministeri Sanna Marinin niskaan.  Minä kuvaisin sitä herra Tuulensuun poliittisen sapen oksennukseksi.  Niin yksisilmäinen, vihaa, valhetta ja sulaa pahantahtoisuutta kirjoitus oli.   On vaikea uskoa, että nykypäivänä tällaista tekstiä enää tuottaisiin edes äärimmäisen taantumuksen tukijoiden joukosta.  Vaan kyllä näkyy suollettavan.   Jos ette usko, lukekaa tämä pääkirjoitus: ”Sanna Marinin tärkein työkalu on opportunismi, ja koronaan se ei toimi”. (https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/art-2000007882941.html.)

 

Ensimmäinen reaktioni oli arvelu päätoimittaja Tuulensuun henkisestä tilasta. Ei heti tullut mieleen, että tämän tasoinen kirjoitus syntyisi keneltäkään ammattitoimittajalta normaalissa henkisessä tasapainossa, lääkkeet otettuna ja ilman kemiallisia stimulantteja?  Hetken mietittyäni, päättelin, ettei se ole asiassa oleellista.  Oleellista on se, että tällainen trumpilainen kaunainen teksti on alueemme suurimman ja tärkeimmän lehden sivuilla!  Lehden, joka kuvittelee olevansa laatulehti!

En usko, että massamediamme alennustila on jo niin matalalla, että Jussi-pojalle ihan palkintoja kirjoituksesta annetaan.  Ei ainakaan journalismin perusteella.  Jonkinlaisen kunniakirjan tai prenikan hänelle voi toki myöntää perusnatsien poliittinen gangsteriryhmä, Ano Turtiaisen ”eduskuntaryhmä” tai kakat housuissa kärvistelevän kokoomuspuolueen johto.

 

Mitä Tuulensuu kirjoitti?

Kirjoituksen tarkoitus on tietenkin tukea kokoomuksen ja perusnatsien karille karahtanutta politiikkaa.  Se konkretisoituu heti rutistuksen alussa.  Päätoimittaja paheksuu hallituksen esitys liikkumisrajoituksia kertomatta kuitenkaan, että suurimmassa osassa Euroopan unionia ja koko maailmaa liikkumisrajoitukset ovat huomattavasti kovempia.  Mutta eihän Tuulensuun tarkoitus ole totuutta kertoakaan, vaan esikuviensa Trumpin ja Goebbelsin tavoin kertoa niin suuri valhe, ettei yksinkertaisempi ihminen voi valheeksi epäillä.

 

Joseph Goebbels sanoi aikanaan kuinka Hitler oli mies, jonka huulien yli ei ole tullut yhtään valheen sanaa. Donald Trump toi politiikkaan tämän ”vaihtoehtoisen totuuden” käytännön. Sen kaikuja näyttää vieläkin leijailevan maailmalla eikä vähiten suomalaisen opposition ja sen tukijoiden epätoivoisissa teksteissä.

Tuulensuu on katkera pääministerin ja hallituksen suosiosta.  Siksi hän iskee meihin, hallitukseen uskoviinkin koukun, mollatessaan Marinia ja hänen hallitustaan:

Sanna Marinin hallituksen tärkein strateginen työkalu on opportunismi. Suosiota kasvattanut menetelmä on tämä: odotetaan, kunnes julkisuudessa nousee omien kannattajien voimakas toive tai sopiva yleinen mielipide, ja sen jälkeen tehdään, kuten Kansanradiossa toivotaan.”

En ole Kansanradion varsinainen kuluttaja.  Joudun ajoittain sitä kuuntelemaan, koska vaimokulta pitää radiota aivan liian paljon auki.  Se millainen mielikuva minulle on ohjelmasta tullut, ei tuo kyllä mieleen Marinin hallitusta ja sen politiikkaa, vaan itse herra Tuulantein ja Sieg Heil-meiningin Aamulehdessä.  Mutta sanotaan nyt, että kauneus on katsojan silmässä.  Usein jopa sen, jonka päällä kirjoittaja istuu.

Tuulensuu todistaa väärin, kun kirjoittaa: ”Kun UPM sulkee Jämsän Kaipolan paperitehtaan, sen jälkeen  haukutaan UPM ja jaetaan tukena lisää rahaa”.   Näin väittäessään hän yhtyy opposition perusteettomiin väitteisiin.  Ei huolen ilmaiseminen ole haukkumista.   Tuulentie ja hänen taustatahonsa vähät välittävät työttömiksi jääneistä duunareista.  Kaikki eivät ole yhtä sydämettömiä kuin suuri raha ja oikeisto.

Sama opposition kritiikitön tukeminen jatkuu Tuulantein yhtyessä kritiikittömästi kunnallisvaalien siirtämisen arvosteluun.  Monet viisaammat ja asiantuntevammat ihmiset näkevät jutun aivan päinvastoin.  Tosin he katsovatkin kysymysta kahdella silmällä ja osaavat ajatella ilman Orpon ja Apusen neuvoja.

Päätelkää itse, onko tämä seuraava teksti laatulehdelle sopivaa ja onko sen kirjoittaja täydessä voimissaan?

”Ministeri Krista Kiurun mitään ymmärrystä läpäisemätön horina ja virastojen ristiriitaiset viestit peittävät alleen sen, että valtio ei ole pystynyt edes nimeämään ymmärrettävästi pandemian vakavuusasteita. Kuinka moni osaa erehtymättä sanoa, kumpi on pahempi: kiihtymisvaihe vai leviämisvaihe? Aivan oikein, lievemmältä kuulostava leviämisvaihe on se pahempi, ja pahimmalta tasolta siirrytään epidemian hidastuessa – kiihtymisvaiheeseen”.

Mielestäni tuo teksti sisällöltään, vihaltaan ja valheellisuudeltaan sopii enemmänkin jonkin riemuidiootin suoltamaksi somekirjoitukseksi kuin suuren lehden pääkirjoitukseksi!  Sellaisena se on ainakin otettu vastaan niissi piireissä, jotka rakastavat tämäntasoista roskaa.  On tietenkin Aamulehden itsensä asia, jos se haluaa laskea journalisminsa tasoa näin matalalle ja vieläpä lehden linjaa määrittelevässä pääkirjoituksessa.  En voi muuta kuin ihmetellä!

Lehden pääkirjoitus jättää yksilöimättä Marinin ”opportunismin” sen tarkemmin, kuten jättää syyttelyn muutenkin yleiselle tasolle, kuten vihapuheessa tapana on.   Tässä kirjoituksessa on sama piirre, mikä nykyisen opposition epätoivoisessa politiikassakin.  Siinä jätetään tyystin toteamatta, kuinka hyvin hallituksemme on hoitanut pandemian maassamme.  Saamme kiitosta siitä muualta maailmasta, mutta ei kotimaiselta taantumukselta.  Siten horinat ja opportunismi kumpuavat jostain muualta, kuin hallituksen riveistä.

Päätoimittaja Tuulansuu yhtyy panettelukirjoituksellaan siihen organisoituun kampanjaan, jossa vuoron perään oikeistoa tukeva media ja oppositio hyökkäävät vuoron perää hallituksen jonkun ministerin kimppuun.  Nyt näyttää olevan vuorossa ministeri Kiuru.  Siitä on jo huhuja kuulunutkin.  En osannut arvata, että kampanjan avaajana toimiikin Aamulehti!

Kirjoituksensa lopussa herra päätoimittaja tulee jonkin verran tajuihinsa raivonsa ja naisvihansa keskellä, kun toteaa:

”Tämä on kovaa kritiikkiä mutta ei kohtuutonta. Kyseessä ei ole mikä tahansa päällikön tehtävä vaan valtion kriisiajan luotsaaminen, johon tarvitaan merkitysten johtamiseen kykeneviä huippuammattilaisia. Kansalaisen näkökulmasta laivaa ohjaa nyt kabinetillinen manageeraavia leirikoululaisia.”

En voi jättää sanomatta, että kritiikin kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä.  Se on täysin asiatonta häpäisemistä ja panettelua.  Voi sopia kyllä persujen riemuidiooteille, mutta kuinka hyvin se pukee Aamulehteä, joka imartelee itseään ihan toisenlaisilla tavoitteilla ja arvoilla.  Sitä sopii imeskellä niin päätoimittajan kuin muidenkin.

 

Persukirjoittelun tasoista vihapuhetta

Kyllä!  Luitte aivan oikein tuota kursivoitua tekstiä.  Herra päätoimittaja nimittelee maamme hyvää hallitusta leirikoululaisiksi.  Se onkin ihka uusi häväistyssana tästä hallituksesta, jolle on annettu runsaasti pilkkanimiä, sellaisia kuin ”huulipunahallitus” tai ”sukkahousuhallitus”.  Nyt kaiken uskottavuuden ja arvovaltansa menettäneen Aamulehden päätoimittaja asettuu noiden somepilkkaajien riviin.  Miksi?

En vielä tässä kirjoituksessa lähde syvällisemmin analysoimaan tätä Jussi Tuulensuun rykäisemää paskakasaa, mutta tonkimisen arvoinen se kyllä on.  En tarkemmin tunne tätä herra Tuulensuuta ja siksi yritän kerätä materiaalia muodostaakseni hänestä selkeämmän kuvan.  Tuskin tämä yksi kirjoitus sentään koko herran mieltä ja sielua kuvaa?  Voi toki kuvatakin, mutta asia täytyy varmistaa.

Pikainen yhteydenotto tavallisesti asioista perillä olevalle taholle johti nopeaan arveluun, että kyseinen herjauskirjoitus kuvaa paljolti suomalaisen porvariston katastrofaalisia tuntoja.  Ystävän varteenotettava arvelu oli, että paine tähän rienakirjoitukseen on tullut ”määrääviltä tahoilta”, mikä tarkoittanee lehden omistajia, talouselämän tiettyjä kihoja ja oikeistopolitiikan vaikuttajilta.  Sellaisia voimia Jussi-poika ei uskalla tai kykenee vastustaan.

Ystävän selitys on paras, mikä mieleeni nyt tulee.  Mutta jos niin on, se siitä ”puolueettomasta, riippumattomasta ja arvovapaasta journalismista”.  On vain ikävää, että tällaisten hyökkäysten uhrit eivät voi vastata tämän puolidemokratian tiedotusmaailmassa näinkään räikeään hyökkäykseen samalla painoarvolla.  Kyllä nämä tuulensuut sen tietävät ja siksi heillä on häpy rutistaa näitä häväistysjuttujaan.  Kysehän on yksinkertaisesti siitä, että elämme porvariston diktatuurissa.

 

Reino Seppänen