Kirkko ja sen kristillisyyden tulkinta säätelivät pitkään Suomessakin sitä mikä oli moraalisesti hyväksyttävää käyttäytymistä. Erityisesti kirkko, mutta myös oikeuslaitos ja sitä palvelevat viranomaiset vahtivat ja valvoivat käyttäytymis- ja moraalikoodiston noudattamista. Ajallisesti ja paikallisesti noissa tulkinnoissa oli suuria erojakin, mutta sukupuolielämän, etenkin naisten, kontrolli oli tuon valvonnan keskiössä. Lähtökohtana oli se, että sukupuolisen kanssakäymisen tuli rajoittua vain kristillisen avioliiton puitteisiin. Yhdynnän tarkoituksena nähtiin vain jälkeläisten saaminen ja siitä nauttiminen oli tuomittavaa. Suoranaisen komiikan piiriin kuuluvat ne naisille tarkoitetut oppaat, joissa neuvottiin, miten ”aviollisia velvollisuuksia” voitiin välttää ja miestä kouluttaa ”himojensa hallintaan”. Yhtenä lähtökohtana näyttää olleen vahva näkemys siitä, ettei siveä nainen saa tai osaa nauttia sukupuoliyhdynnästä.
Lienee itsestään selvää, että tällaiset luonnonvastaiset käsitykset synnyttivät yhteiskuntaan kaksoismoraalin, jossa toivottu ideaalitila pyrittiin pitämään julkisivuna, mutta ”viettien valtaan antautuminen” taas salattavana, elämän pimeänä puolena. Siis otollinen pohja erilaisten perversioiden synnylle ja kasvulle. Tosin rahvaan keskuudessa käyttäytymissäännöt ja ymmärrys moraalista oli monesti toisenlainen ja elämänläheisempi. Kuitenkin rahvas tunnetusti pyrki seuraamaan ja matkimaan luokkayhteiskunnan ylempien kerrosten käyttäytymistä. Ajan skitsofreeninen moraali heijastui siten myös alempien yhteiskunnallisten kerrosten elämään, etenkin koska papisto juuri sitä valppaimmin vahti. Tämä luokkamoraalien törmäily synnytti kansan keskuudessa mm. voimaperäisen kaskuperinteen, jota on myös tallennettu kiitettävästi.
Porvarillinen moraalikäsitysten murtuminen on ollut pitkällinen prosessi myös meillä Suomessa. Se on ollut osaltaan myös poliittista taistelua, jonka tunnuksia ovat kantaneet monet liberaalit, sosialistit ja naisasialiikkeen edustajat. On syytä korostaa sanaa monet, koska yllättävän paljon em. ryhmiin kuuluneista on ollut vanhojen, kahlitsevien käsitysten kannattajia. Tätä ei ole syytä liiemmin ihmetellä, koska yleensäkin perinne sitoo ihmisiä ja estää heitä luopumasta aiemmin omaksuista arvoista ja normeista, olivatpa ne kuinka typeriä tahansa. Tämä on havaittavissa mm. taantumuksellisimmassa islamistisessa kulttuurissa, jossa naisten asema on kurja, mutta jossa naiset kuitenkin mitä laajemmassa määrin ovat kannattamassa orjuuttaan tukevaa patriarkaattia.
Työväenliikkeen piirissäkin käytiin jo yli sata vuotta sitten kovaa vääntöä vanhan naisia ja sukupuolisuutta kahlitsevan porvarillisen moraalin murtamisesta. Eräissä tapauksissa mentiin ajan puritaanisuuden huomioon ottaen toiseen äärimmäisyyteen eli ns. ”vapaan rakkauden” julistamiseen. Suomessa tämäntyyppistä sanomaa levittivät näkyvästi ainakin kolme miestä; Matti Kurikka, Antero Ferdinand Tanner ja Veikko Palomaa. Osaltaan he heijastivat oman aikansa erästä muotivirtausta, joka oli yleistä etenkin aikakauden vallankumouksellisten keskuudessa. Niinpä esimerkiksi bolshevikki-aktivisti ja Suomenkin kohtaloihin vaikuttanut aatelissyntyinen Aleksandra Kollontai oli tuon vapaan rakkauden kannattaja. Hän ehti käydä läpi lemmenleikeissään melkoisen joukon aatetovereitaan, mm. myöhemmän diktaattori Josif Stalinin sekä tuntemattoman määrän muitakin uroksia. Ehkä madame Kollontai Staliniin tekemä vaikutus oli siksi ikimuistettava, että hän säilyi yhtenä harvoista bolshevikkien kärkinimistä hengissä vainoharhaisen psykopaatin puhdistuksissa?
Meidän suomalaisen työväenliikkeen kolmesta em. henkilöstä johdonmukaisin ja vilpittömin uuden moraalin edustaja oli A.F. Tanner. Hän oli syntynyt Rantasalmella vuonna 1868. Hän oli ajan tavan mukaan raittiusmies ja edusti myös osin omintakeista sosialismia. Tanner opiskeli lääkäriksi Yhdysvalloissa, jonne muutti vuonna 1899. Hän myös perusti New Yorkiin vuonna 1900 Amerikan Työmies -lehden, joka oli ensimmäinen suomalainen työväenlehti Yhdysvalloissa. Lehti eli vain lyhyen aikaa. Hän toimi myös toisen, vuonna 1903-1904 ilmestyneen Aatteita-lehden päätoimittajana. Palattuaan lääkäriksi valmistumisensa jälkeen hetkellisesti Suomeen hän perusti täällä myös lyhytikäiseksi jääneen Nuorsosialisti-lehden.
Tannerin kirjoitusten aiheiden skaala oli laaja. Niissä hän käsitteli niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa sosialismia, raittiutta, sukupuoliasioita, avioliittoa ja maanviljelyä. Jokaiseen teemaan hänellä oli oma näkökulmansa, joka usein törmäsi ajan valtavirtausten kanssa. Näin oli asianlaita myös hänen sukupuolisuutta koskevissa näkemyksissään. Niissä Tanner oli enemmänkin opastaja, jonka asenne tuli hyvinkin lähelle nykyajan sukupuolivalistajaa. Hänen mielestään sukupuoliyhdynnällä oli muutakin tarkoitusta kuin ihmissuvun jatkaminen. Tässä näkemyksessään hän erosi täysin Kurikan ja Palomaan käsityksistä.
Tanner näki seksuaaliaktin hellyyden ja rakkauden osoittamisena kumppanille. Eräässä kiistoja herättäneessä teoksessaan hän vertasi sitä taidenautintoon. Sillä on hänen mukaan sama ylevöittävä vaikutus yksilöön kuin konsertilla tai teatteriesityksellä. Tässä näkemyksessään, jota niin Kurikka kuin Palomaa paheksuivat, Tanner on samoilla linjoilla mitä nykypäivän psykologia. Lukemattomissa tutkimuksissa parisuhdetta ja avioliitoa parhaiten kiinteyttävänä tekijänä pidetään hyvää sukupuolielämää. Tanner samoin kuin Kurikka ja Palomaa kannatti moniavioisuutta. Toisin kuin Matti Kurikka Tanner pitäytyi johdonmukaisesti esittämässään. Kurikan ”teoriat” muuttuivat monesti sen mukaan, mikä edisti hänen pääsemistään valitsemansa aviovaimon pöksyihin, kuten Kurikan entinen vanha opiskelutoveri ja yhteistyökumppani A.B. Mäkelä on kertonut.
Tanner julkaisi liki 20 teosta ja tuntemattoman määrän kirjoituksia aiemmin mainituilta aloilta. Hän oli myös suosittu esitelmöitsijä sukupuoliasioista. Hänen kiistanalaisin kirja ”Sukupuoliyhteys taidenautinnoksi” julkaistiin ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 1909. Tampereella samaa yritti Kansan Lehden julkaisija eli Tampereen Työväen Sanomalehti-Osakeyhtiö vuonna 1911. Asiasta nousseen suuren kohun seurauksena Helsingin raastuvanoikeus määräsi joulukuussa 1911 kaikki hänen sukupuoliasioita käsitelleet teoksensa takavarikoitaviksi.
Tannerin koki Suomessa ollessaan muitakin vastoinkäymisiä. Hänen Yhdysvalloissa suorittamaansa tohtorintutkintoa ei tunnustettu Suomessa. Niinpä vuonna 1910 hänet tuomittiin sakkoihin luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Valtiovalta vainosi muutenkin Tanneria. Joulukuussa 1910 kenraalikuvernööri kielsi Tanneria pitämästä luentoja sukupuoliasioista. Vuotta myöhemmin hänen kaikki sukupuolisuutta käsittelevät kirjansa määrättiin takavarikoitaviksi. Kovin suopeasti A.F. Tannerin vapaamielisyyteen näissä asioissa ei suhtauduttu osassa sosialistejakaan. Niinpä Työmies-lehti kieltäytyi julkaisemasta jatkossa hänen kirjoituksiaan. Eli ihmeen tiukkapipoista väkeä osasivat olla myös jotkut tuon ajan työväenliikkeen ihmisistäkin!
A.F. Tanner kuoli Minneapoliksen kaupungissa Yhdysvalloissa vuonna 1920. Monella saralla uurastanut mies oli tärkeä linkki maamme sukupuolivalistuksen ja -vapautumisen historiassa. Hänen kaltaisensa ihmiset päästivät pannasta sukupuolivalistuksen ja pelastivat oikeuden nauttia sukupuolielämästä ilman synnintuntoa ja pelkoa. Merkittävää työtä mieheltä, vaikka toisaalta Tannerin muisto taitaa nykypäivänä jäädä uudissanojen ”lempiö” ja ”heliö” varaan. Tanner yritti juurruttaa nuo sanat vastineiksi naisen ja miehen sukupuolielimille. Valitettavasti huonolla menestyksellä.
Reino Seppänen